Kari Arvola

Vasemmistoliiton kesäkuinen puoluekokous tavoiteohjelmineen aiheutti yllättävän vilkkaan jälkipyykin nettimaailmassa. Sisäinen kritiikki on pantu etenkin ay-väen piikkiin. Se on tulkittu erimielisyydeksi savupiipputyömiesten ja modernin vasemmiston välille.

Tähän ei voi yhtyä. Kyseessä on paljon syvemmältä viiltävä näkemysero. Se koskee maailman tilaa ja vasemmistopolitiikan roolia 2000-luvun todellisuudessa. Puolueohjelmassa maailmaa tarkastellaan ekologistisesti, tekstin kirjoittajien ympäristöuhkia, kuten ilmaston muutoksia koskevien käsitysten näkökulmasta. Ne muodostavat puitteet pohdinnalle.

Niinpä ohjelman laatijat tähtäävät kasvutalouden pysäyttämiseen ja yhteiskuntaan, jossa fossiilinen energia, ydinvoima mukaan lukien, olisi korvattu jollakin muulla. Sana ”ekologinen” viittaa ohjelmassa kulutuksen vähentämiseen ja ”kestävään kehitykseen”.

Mitäs pahaa tässä, sanoo mahdollinen lukija. Eipä juuri mitään, jos rakentaa poliittiset visionsa utopioiden ja idealistisen toiveajattelun varaan. Mutta aineellisen kasvun kiihtyminen on tosiasia maissa, joissa teollistuminen on vasta päässyt vauhtiin. Puhutaan maailman väkirikkaimmista maista, kuten Kiina, Intia, Indonesia, Brasilia, Meksiko ja myös naapurimme Venäjä.

Maailmassa ei voi olla puhettakaan aineellisen kulutuksen vähenemisestä tai fossiilisten energiaraaka-aineiden syrjäyttämisestä. Todellisuudessa öljy, kaasu ja hiili tullaan käyttämään loppuun. Mikä pahempaa, reaalinen visio näyttää, että siitä huolimatta jo 2020-luvun jälkipuoliskolla häämöttää laaja energiakriisi kyseisten raaka-aineiden kallistuessa ja vähentyessä.

Kööpenhaminan joulukuisen ilmastokokouksen kariutuminen ei ollut sattuma. Se kertoo siitä, että kehityksen prioriteetit asettuvat maailmassa uudelleen. Enää ei USA määrää mitä tehdään. Toisaalta myös EU:n yritys saada muu maailma toimimaan toiveittensa mukaan on tuomittu epäonnistumaan. Kiinalainen pääoma ostaa maailman taloutta ja myy työvoimaa. Intia tarjoaa edullisesti kaikille myös niitä palveluita, jotka liitetään sanan IT-teknologia piiriin. Nämä vain esimerkkeinä.

Uhkaavaa energiapulaa on alettu torjua yhä määrätietoisemmin ydinvoiman avulla. Päätöksiä kymmenien uusien voimaloiden rakentamisesta on tehty viime kuukausina eri maanosissa. Ajan merkki oli Vietnamissa hiljattain pidetty Aasian maiden konferenssi. Ydinvoiman mahdollisuudet tulevaisuuden energialähteenä oli keskeinen teema. Ydinvoima ongelmineenkin on nykyteknologioista ainoa, jonka avulla energiakuilua voidaan tukkia.

Globaalin kasvun dynamiikka on sellainen, että sekään ei tule riittämään. Tarvittaisiin kipeästi uusia energiaratkaisuja ja myös ydinteknologian nopeaa kehittämistä. Muutoin teollisuuden, kotitalouksien ja liikkuvuuden edellyttämää energian tarvetta ei kyetä tyydyttämään. Uutuuksia ei toistaiseksi ole näköpiirissä.

Ns. uusiintuvat energialähteet eivät fysikaalisista syistä tai teknisesti sanoen ohuen energiatiheytensä vuoksi ole todellinen vaihtoehto. Niitäkin luonnollisesti tarvitaan. Esimerkiksi aurinkosähkö voi auttaa maapallon aurinkoisilla leveyksillä. Pitää olla myös autiota maata ja rahaa runsaasti käytettävissä. Parhaat resurssit on Yhdysvalloilla.

Miten tämä liittyy suomalaisen vasemmiston keskusteluihin? Lyhyesti sanoen siten, että pahin uhkamme ei ole ilmaston muuttuminen tai ympäristön tuhoutuminen. Suurin todellisen pelon aihe on suomalaisen yhteiskunnan taloudellis-teknisen perustan mureneminen globaalissa mittelyssä. Siihen kamppailuun ei kysytä meidän suostumustamme. EU:kin on vain yksi statisti maailman laidalla. Kun vasemmisto tekee poliittisia linjauksiaan, sen tulisi ymmärtää kokonaisuus ja pelin säännöt.

Ja varmuuden vuoksi: Ympäristön hyvinvointi ja ekologinen tieto ovat tärkeitä asioita, joita vasemmisto pitää arvossa. Mutta ihmisen yhteiskunta seisoo aineellisella pohjalla, jolle talouskin rakennetaan. Tähän maailmanaikaan haihatteluihin ei työväenliikkeellä olisi varaa.

Satakunnan Työ 5.8.2010

Toistaiseksi neljänneksi suurin puolueemme Vasemmistoliitto hyväksyi kesäkuun puoluekokouksessaan mittavan tavoiteohjelman tulevalle viisivuotiskaudelle. Ohjelma sisälsi tienviittoina uuteen ekologiseen hyvinvointivaltioon noin 215 tärkeätä vaatimusta sekä niille koko joukon tukivaatimuksia. Ohjelmasta ja sen periaatteellisista ulottuvuuksista on pohdiskelua täällä ja täällä.

Hintalappu ohjelmasta puuttui. Kysymys on kuitenkin miljardeista. Jos ottaa huomioon ilmastoon, energiapolitiikkaan ja muun maailman hallintaan noin yleisesti liittyvät vaatimukset, niin viisivuotiskauden kustannukset nousevat mitä ilmeisimmin kymmeniin miljardeihin euroihin, kun toimeen tartutaan.

Toisaalta liike julistuksessaan kertoo pyrkivänsä yhteiskuntaan, jossa taloudellinen kasvu ei enää ole johtosuure. Tämä on yhtälö, joka viimeistään vakuuttaa kansalaiset puolueen omintakeisesta ajattelusta. Koska mittava ohjelma yllätti ulottuvuuksillaan myös laatijansa, päätettiin, että sen tueksi tullaan tuottamaan myös elinkeinopoliittinen ohjelma.

Se onkin loogista, sillä totta kai myös reaalitalouden puolella pitää kehitystä kuljetella. Jotta puolueen aivoriihi ei matkallaan reaalimaailmaan unohtaisi keskeisiä periaatteitaan, annan tässä muutaman maksuttoman vinkin jatkotyöskentelyä varten.

Hiiletön, kaloriton ja geenitön maailma

Punavihreän linjan jatkuvuuden vuoksi pitää elinkeinopolitiikan ohjelmallisiksi johtoaatteiksi kirjata ehdottomasti hiiletön eli kaloriton lähituotanto ja -ruoka, verotuella pyörivä energiateollisuus ja geenivapaa luomumaatalous.

Ydinvoiman käyttö tulee ekologisessa Suomessa lopettaa samalla kun kaikki kaivokset suljetaan ja uusien kaivaminen estetään. Työpaikkoja saadaan syntymään etenkin pientuulivoiman, keskikokoisen tuulivoiman ja tuulivoimapuistojen sekä navettakaasulaitosten rakentamisella. Myös kaiken kattava aurinkopanelointi lisää työllisyyttä, vaikka valitettavasti myös työmaatapaturmia.

Raideliikenteen ulottaminen kaikkialle tasapuolisesti on sikäli turvallinen painopistealue, että se mahdollistaa lisääntymisen ilman talouskasvua samalla tavoin, kuin syntymä mytologian poikkeustapauksessa voi olla neitseellinen. Lisäksi suositaan valikoivasti risusavotoita ja tulvapatojen rakentamista rannikkoalueille, ekologisista syistä mielellään samoihin kohteisiin. Tämä kaikki edellyttää luonnollisesti yhteiskunnan rahoitustukea.

Kulutukselle reilu verotus, päästöt kuriin

Rahaa valtiolle saadaankin lisäämällä vuosittain energiakäytön verotusta ja säätämällä sen tueksi kunnianhimoinen ilmastovero. Vero voi olla sillä tavalla progressiivinen, että se kohdistetaan suhteellisesti suuremmalla painolla alhaisemman ostovoiman omaavaan kansanosaan. Sehän ne kilowatit hassaa turhanpäiväiseen kulutukseensa.

Valtiollisella tasolla Suomi ilmoittaa haasteellisesti kaksinkertaistavansa päästövähennykset mihin tahansa EU:n määräämään tasoon verrattuna milloin vain. Yritysverotuksen keskeiseksi periaatteeksi otetaan yritysten kasvun ennaltaehkäiseminen ja satunnaisen lisäarvon siirtäminen kansalaispalkkoihin. Investoinnit naapurimaihin torjutaan pääomansiirtoverolla.

Kehitysapuun ja ilmastontorjuntaan rutkasti lisää varoja

Kehitysapu kaksinkertaistetaan, samoin kuin asianomaisten kansalaisjärjestöjen valtiontuet. Kehitysapuun kytketään samaa suuruusluokkaa oleva ilmastontorjuntamaksu. Sen avulla Malediivien ja muiden atollivaltioiden parlamentit voivat kokoustaa veden alla suorissa tv-lähetyksissä merenpinnan noustessa vielä ennakoituakin nopeammin.

Nämä vinkit nyt vain aluksi. Eivät ne ole millään tavalla sitovia, mutta joka tapauksessa maksuttomia. Ilmaisia ja immateriaalisia palveluita tuo uusvasemmistolainen elinkeinopolitiikka muutoinkin tullee suosimaan.

Linkki: Aihepiiriä sivuaa myös kolumni Satakunnan Työssä 5.8.2010

Vasemmistoliitto piti viime viikonvaiheessa puoluekokouksen, jossa Paavo Arhinmäki valittiin ilman vastaehdokasta jatkamaan puoluejohtajana. Kokouksen ilmapiiri oli useimpien edustajien mukaan hyvä ja hauskaakin pidettiin. Näin ollen kokous täytti terapeuttisen ja edustajien yhteenkuuluvuutta vahvistavan tehtävänsä.

Kokous hyväksyi pitkähkön käsittelyn jälkeen poliittisen tavoiteohjelman tulevalle viisivuotiskaudelle. Ohjelma sisältää 215 suurempaa tai pienempää kotimaata ja maailmaa koskevaa vaatimusta. Päivänpolitiikan kannalta ehkä eniten huomiota on saanut vaatimus ydinvoimasta luopumisesta ja lupien epäämisestä uusille voimaloille. Vaatimukset perusturvan minimitason kohottamisesta ja minimipalkan käyttöön otosta kuuluvat vaatimusten kansanomaisimpaan kärkeen.

Vasemmistoliitto haluaa yhä voimakkaammin tunnustautua punavihreäksi puolueeksi. Mielellään käytetään luonnehdintaa vihreämpi kuin vihreät. Se on piikki varsinaisten vihreiden suuntaan, nämä kun istuvat hallituksessa tattien tanakuudella ja nielevät, vaikkakin äänekkäästi nuristen, ydinvoiman lisärakentamisen.

Ekologistinen vasemmisto

Puoluekokous siirtyi päätöksillään selkeästi ekologistisen ideologian kannattajaksi. Se tarkoittaa, että päätöksenteon pohjaksi hyväksytään mahdollisimman monissa kysymyksissä näkemys, joka perustuu Vasemmistoliiton tulkintaan ympäristöekologiasta.

Tuo tulkinta on asiasta riippuen lähtöisin esimerkiksi hiilivapaan maailman asianajajan Demos ry:n pajasta, luontoa edustavasta Luonnonsuojeluliitosta, Äiti Maata edustavista Maanystävistä, eräiden finanssipiirien rahoittamasta Greenpeacesta jne. On enemmän kuin avoin kysymys, mikä näiden maailman pelastamiseen keskittyvien yhdenasian liikkeiden “ekologiassa” on sopusoinnussa tieteellisen ekologian kanssa.

Ekologinen hyvinvointiyhteiskunta

Vasemmistoliitto pyrkii suurena visionaan toteuttamaan ekologisen hyvinvointiyhteiskunnan. Siinä talouskasvu lopetetaan, energian tuotanto ja käyttö on hiilestä vapaata ja ydinvoima hylätään. Toisaalta ohjelman 215 päävaatimusta ja toinen mokoma niistä johdettavia tukitehtäviä edellyttävät kansantaloudelta suuria panostuksia ja mittavaa kansakunnan vaurauden kasvua.

Tehdyn linjauksen perusteella onkin vaikea ymmärtää, miten Vasemmistoliiton ekologinen hyvinvointiyhteiskunta voisi toteutua. Tätä puolueen tavoiteohjelman laatijat eivät ilmeisesti ole tulleet ajatelleeksi. Näyttää myös siltä, että puoluekentän edustajilta on kokonaisuus kadonnut silmistä ohjelmallisen vaatimusvyörytyksen keskellä.

Myyttien politiikkaan?

Ideologis-poliittiset päätökset ja niiden perustelut eivät aina ole malliesimerkki järkiperäisestä ajattelusta. Kohtuullinenkin rationalismi sulkisi mielellään pois mahdottomat tai epärealistiset tavoitteet ja pyrkisi argumentoinnissaan johdonmukaisuuteen.

Ekologismi on ideologisena ajatusrakennelmana kokoelma uskomuksia ja myyttejä. Niiden yhteinen nimittäjä on pelko maailmanlopusta. Maailmanloppu on ekologistisen käsityksen mukaan vältettävissä, kun ryhdytään elämään säästeliäästi ja luonnon ehdoilla. Kuinka monen leipä ja elämä maapallolla tällä ohjeistuksella olisi turvattavissa, on sitten jo aivan toinen kysymys.

Viimeistään eduskuntavaalit tulevat osoittamaan, millaisen luottamuksen Vasemmistoliitto ekologistisella linjauksellaan tulee saavuttamaan.

Vasemmistoliitto on puoluekokouksessaan 18.-20.6.2010 hyväksynyt ekologismin ideologiakseen. Ratkaisu on johdonmukainen päätepiste jo vuosia käynnissä olleelle kehitykselle puolueessa. Kun sosialismi ei ole liikkeelle ajankohtainen aate, sen pitää tilalle saada jokin toinen uskomusjärjestelmä, jonka mukaan puolue kertoo Suomen kansalle toimintaansa ohjastavansa. Lainatavarana sellaiseksi hankitaan vihreään ideologiaan keskeisesti liittyvä ekologismi. Tämän eleen tärkein kohderyhmä on vähäisen elämänkokemuksen omaava nuoriso, josta toivotaan puolueen kannatukselle pelastajaa.

Sosialismi oli utopiana yhteiskunnallinen aaterakennelma. Ekologismin näkökulmasta ihmisyhteiskunta on luonnolle haittatekijä, jota sen vuoksi tulee säädellä. Ajatus voisi olla ymmärrettävissä, ellei siihen sisältyisi ilmastoon ja sitä kautta energian käyttöön ja rooliin kytkettyä ideologis-poliittista dogmatiikkaa. Ekologismi uskoo, että ihmisen teollinen toiminta vaikuttaa ilmaston muuttumiseen siten, että elämä muuttuu maapallolla mahdottomaksi. Siksi teollisuus ja etenkin fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee kutistaa minimiinsä, jotta haitalliseksi uskottu hiilidioksidi ilmassa vähenee. Kuvitellaan, että näin saavutetaan optimaaliset sääolot kaikkialla maailmassa.

Jokainen ihminen tajuaa tai ainakin pitäisi tajuta arkijärjellään, ettei näin ole asia. Ihmiskunnan osuus hiilidioksidipäästöistä on vain 3-4 prosenttia. Teollisena aikana pitoisuus on lisääntynyt noin kolmanneksella ja kasvu jatkuu tasaisena Kioto-sopimuksesta ja päästökaupasta huolimatta. Sääolosuhteet ovat luonteeltaan dynaamisia. Ne ovat vaihdelleet kautta aikojen merkittävästi ja toisinaan myös nopeasti. Aina sääolosuhteet ovat olleet ihmisen kannalta tärkeitä ja pakottaneet usein siirtymään sellaisille seuduille, jolla säät ovat suopeampia. Sopeutuminen onkin se periaate, jonka mukaan sääolosuhteiden muutoksiin reagoi rationaalisesti ajatteleva ihminen.

Meidän aikanamme ongelmaksi eivät ole muodostuneet sääolosuhteet, vaan se valtava ja kasvava ihmismassa, joka etsii toimeentuloansa yleensä seuduilla, jotka ovat sääolojen ääri-ilmiöiden vuoksi vaarallisia. Niitä ovat esimerkiksi merten ja jokien rannikot ja alavat suistomaat jokilaaksoineen. Vasemmistoliitto ei väestöongelmaan ota mitään kantaa. Väestöongelma olisi kuitenkin periaatteessa ihmiskunnan itsensä ohjattavissa. Sääolosuhteita ihmiskunta ei pysty haluamallaan tavalla säätelemään milloinkaan, onneksi, voisi sanoa.

Pitää todeta vielä painokkaammin: Ellei väestöongelmaa saada kansainvälisin toimenpitein hallintaan, kaikki pyrkimykset elämän jatkamiselle maapallolla tulevat epäonnistumaan. Ratkaisuilla olisi jo kiire, sillä yli kymmenen miljardin väestön elämä maapallolla muuttuu vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.

Kukin ihminen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei kohtuuttomasti haittaa toisten elinehtoja. Ekologistisen perusajatuksen vuoksi omaksuttu “hiilivapaan” yhteiskunnan tavoite on kuitenkin sellainen poliittinen linjaus, joka pitää sisällään yhteiskunnan aineellisen, tuotannollis-taloudellisen perustan romuttamisen. Miten entinen vasemmistolainen työväenpuolue voi sellaiselle linjalle lähteä?

Ihmiskunta tarvitsee lisääntyvässä määrin energiaa ja aineellista kasvua. Ongelmana ei tulevina vuosikymmeninä ole hiilidioksidin synty erilaisissa energeettisissä prosesseissa, vaan energian riittämättömyys. Maapallon kasvava väestö tarvitsee elämässään myös fossiilisia polttoaineita, niin kauan kuin niitä riittää.

Tätä kehitystä Vasemmistoliitto yrittää ekologistisella valinnallaan ja politiikallaan rajoittaa. Linjaus tuottaa loogisesti myös omassa maassa sellaisia energia- ja elinkeinopoliittisia kannanottoja, jota kansakunnan tulevaisuuden kannalta ovat haitallisia, jopa suoraan vahingollisia.

Suomi on suurten haasteiden edessä. Tämä maa tarvitsee vankan energiaperustan sekä tuotannollista toimintaa, joka myös tulevaisuudessa voi toimia elinolojen perusstruktuurina kansalaisille. Vain luja tieteellis-tekninen ja taloudellinen perusta voi tuottaa kiristyvän kilpailun maailmassa ne arvot ja hyödykkeet, joiden varassa yhteiskunta elää ja kehittyy.

On totta, että palveluelinkeinot ja immateriaalitalous kasvavat samanaikaisesti, kun aineellisen tuotannon ja materiaalisten tuotantoprosessien merkitys näennäisesti vähenee. Tästä on tehty väärä johtopäätös jos luullaan, että aineellinen tuotanto on tarpeetonta tai jopa vaarallista. Asia on aivan toisin.

Sillä hetkellä, kun aineellinen, uusia arvoja luova toiminta loppuu, pysähtyy myös ulkomaankauppa ja jokainen immateriaalitalouden konsulttisopimus sanotaan irti. Yhteiskunta seisoo ja kaatuu yhä edelleen aineellisella perustalla. Sen kehittyminen ja kasvu on edellytys kaikille muille yhteiskunnan toiminnoille.

Vasemmistoliitto on valintansa tehnyt. Koska edustajakokous on hyväksynyt ekologistisen linjauksen entisen vasemmistolaisen työväenpuolueen johtoaatteeksi, ilmoitan eroavani puolueesta.

Kari Arvola

Ei sentään varsinaisen lehden palstoilla. Se olisi vaikeaa verkkolehdessä ja Viikkolehti keskittyy poliittisesen linjan mukaiseen kirjoitteluun. Mutta keskusteluosastolla energiasta on kirjoiteltu neljän teeman merkeissä vilkkaasti. Koska olen kirjoituksiin aikaani satsannut, linkkaan ne myös tähän. Pistäytymällä hetkeksi keskustelun tiimellykseen saa käsityksen siitä, millä tasolla liikutaan.

Risut ja ydinvoima koplattiin yhteen

Vasemmistoliitto haluaa kansalaisjärjestöt mukaan jakamaan luonnonvaroja

Lisäydinvoima kansanedustajien käsissä

Miten ydinvoimalahakemukset laitetaan tärkeysjärjestykseen?

Vasemmistoliitossa on meneillään ohjelmatyö, jonka yksi haara koskettaa yrittäjäpolitiikkaa. Niukka keskustelu aiheesta on käyty sähköpostirenkaassa ja netin Vuorovaikuta.orgissa salasanan takana. Teeman käsittelyllä on selvästi puoluepoliittinen tilaus, mutta kiinnostus aiheeseen on puolueen aktiivien piirissä ymmärrettävistä syistä laimea. Yrittäjäproblematiikan taustalle pitäisikin mielestäni saada hahmotelluksi myös suurempaa kehityslinjaa. Se edellyttäisi “maailman tilan” pohdintaa eli näkemystä sitä, mihin olemme menossa ja mitä roolia yrittäjyys tulee lähivuosina ja vuosikymmeninä vasemmistossa esittämään.

Vasemmistoliiton piirissä on totuttu ajattelemaan jakopolitiikan käsittein, että kunhan hyvin vaaditaan, niin saadaan riittävästi kannatusta ja sitten, niin mitä sitten? Pannaanko pystyyn jonkinlainen sosialismi vai tehdäänkö jäsengallup, jolla selvitetään, millainen olisi kannattajien ja puolueen jäsenten mielestä hyvä Suomi? Ikään kuin olisi oikein ja luvallista voluntaristisilla tahtopäätöksillä tehdä merkittäviä tulevaisuutta koskevia linjavalintoja. En sellaisen ajattelun kantavuuteen usko. Realiteettien taju on elämisen ensimmäinen ehto.

(more…)

Vasemmistoliitto valmistautuu kesän liittokokoukseen rakentamalla poliittista tavoiteohjelmaa. Koska puolueen päälehti piiloutui nettiin, ei valmistautumista juuri huomaa. Puoluehallituksen asiaa pohjustava dokumentti on kylläkin luettavissa internetin osoitteessa http://vuorovaikuta.org. Sivusto tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun. Osallistuminen on toistaiseksi ollut merkittävän vähäistä. Syyn saattaa ymmärtää kun tutustuu puoluehallituksen aivoituksiin.

Pohjateksteissä on listattu noin kaksisataa vaatimusta, esitystä ja toivetta, jotka Vasemmistoliiton johdon mielestä tulisi täyttää paremman maailman aikaansaamiseksi. Osa ehdotuksista voitaisiin toteuttaa, jos parlamentaarista voimaa olisi merkittävästi nykyistä enemmän. Osa edellyttäisi toteutuakseen ratkaisevan valta-aseman saavuttamista. Osa vaatimuksista koskee sellaisia globaaleja prosesseja, joihin suomalaisten kansakuntana ja vasemmistoliiton puolueena ei ole mahdollista vaikuttaa.

Tässä mielessä kyseessä on perinteinen poliittinen ohjelma-asiakirja. Ei ole odotettavissa, että pohjatekstiin puolueen jäsenistön taholta tehtäisiin merkittäviä muutosehdotuksia. Järjestöjenkin aika aloitteiden tekoon on käytännössä umpeutunut. Ja kun asiakirjan laadintaan on ilmeisesti valjastettu puolueen parhaat tytöt ja pojat, ei itse kokoukselta voida enää odottaa kovin suuria muutoksia. Mutta auttaako ohjelma eteenpäin?

(more…)

Vuoden 2009 tilinpäätös ei juuri anna aihetta optimismiin. Kansainvälisen finanssikriisin ja sitä seuranneen taloustaantuman vaikutukset tuntuvat kipeästi. Monet suomalaiset yritykset ovat kontillaan ja kunnat kyykyssä. Talouskasvu on tosin käynnistynyt eri puolilla maailmaa, mutta globaalit rakenteet ovat suomalaisten kannalta muuttuneet huonompaan suuntaan. Osa Suomen talouden perustasta on murtunut puunjalostusteollisuuden mukana. Menossa oleva varallisuuden uusjako houkuttelee yrityksiä kasvuhakuisiin kehitysmaihin. EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa kannustaa pääomia pakoon.

Politiikka on median hysteerisellä tuella fokusoinut kansainväliset ongelmat aivan liiaksi ilmaston muutokseen. Sääolosuhteiden vaikutuksista puhuminen ei sinänsä ole tarpeetonta. Ne voivat kiistatta olla dramaattisia ja tuhoisiakin. Ongelmaksi on muodostunut hiilidogmi, jonka mukaan ihmiskunta kykenisi säätelemään ilmastoa mieleisekseen. Käsitys on viileästi ajatellen mahdoton, mutta politiikkaan pesiydyttyään sillä on suuri vaikutus energiapolitiikkaan. Ja kun energia on kaiken olemassaolon perusta, on ilmaston säätelyn varaan rakennettu suunnittelu kestämätöntä.

Kööpenhaminan kokous ei ollut vain ns. ilmastopolitiikan vararikko. Epäonnistuminen teki kerralla selväksi, että globaali muutos ei ole eurooppalaisten eikä USA:nkaan määrättävissä. Tilanteen myöntäminen voi olla vaikeaa, kun anglosaksinen maailma on tottunut mieltämään itsensä sivistyksen kehdoksi ja kehityksen eturintamaksi. Mutta todellisuus ei muuksi muutu, vaikka kuinka kiukutellaan. Eurooppa joutuu sopeutumaan voimasuhteiden muutokseen. Myös Suomen ja suomalaisen politiikan kannalta tilanne vaatii tuoretta ajattelua. Tilanteen hankaluutta peilaa osaltaan ympäristöministeri Paula Lehtomäen jättäytyminen syrjään Keskustan johtajakilvasta.

(more…)

Eräiden näkemysten mukaan vasemmisto joutuu uudistuessaan etsimään työtä eli se on aikansa elänyt. Tekemisestä on kui­tenkin ylikysyntää nopeassa muutoksessa, jota parhaillaan eletään. Tämä asettaa tilannearvioiden pitävyydelle kovia vaatimuksia. Otan esimerkkinä yhden asiakokonaisuuden, eli ilmasto- ja energia­politiikan.

Vasemmistoliitto suh­tautuu tähän problematiikkaan nojautuen kahteen johtoajatukseen: ei ydin­voimaa ja energiarat­kaisut sellaisiksi, että niillä suojellaan ilmastoa. Ilmaston suojeleminen on myös EU:n virallista politiikkaa. Siitä riippumatta, millä itse kukin näke­myksiään perustelee, suhteellisuuden taju pitäisi säilyttää. Suomalaiset muodostavat maapallon väestöstä 0,06 prosentin siivun. Tämän joukon tekeminen hiilettömäksi ei vaikuta sen paremmin maailman energiataseisiin kuin hiilidioksidin pitoisuuteen ilmakehässä.

EU:n päästöosuus on prosenteissa alle 14 ja alenemaan päin. Ei päästöpolitiikan, vaan teollistu­vien kehitysmaiden päästöjen kasvun vuoksi. Näin ollen on tuloksetonta resurssien haaskaamista vi­rittää energiapoli­tiikka ilmastotavoitteen mukaan ja pyrkiä sen eturintamaan asiaan kuuluvia uh­rauksia esitellen. Meidän uhriksemme riittää selviäminen EU:n ilmasto- ja energiapoliittisista määräyksistä. Pelkäs­tään niihin sisältyvä uusiintuvan energian osuuden kasvattaminen 38 prosentin tavoitetasolle on näillä näkymillä erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, kun metsäteollisuuden prosessien osuus ener­giantuotannosta on romahtanut.

Tavoitteen saavuttaminen edellyttää bioperäisen energiantuotannon voimakasta kasvatta­mista ja tuulivoiman lisärakentamista. Siksi mm. sähkön verottaminen tulee huomattavasti kiristymään. Sekä tuulivoiman, että bioperäisen energian kasvattaminen vaatii jatkuvaa rahatukea. Nämä vaatimukset kohdataan sa­manaikaisesti niiden haasteiden kanssa, jotka globaali talouskriisi ja investointien ja pääomien karkaaminen hal­van kustannustason maihin merkitsee. Arvioni on, että tavoitetta ei kyetä saavuttamaan resurssien niukkuuden vuoksi. Kysy­mys sinänsä on koko tavoitteen rationaalisuus.

Vasemmistoliitto ei toistaiseksi ole kiinnittänyt mitään huomiota edustamansa energia- ja ilmasto­politiikan kustannuksiin ja sosiaalisiin seurauksiin. Se on outoa, kun puolue muilla elämänaloil­la kamppailee pienituloisten ihmisten ja palkansaajien etujen puolesta hyvinkin johdonmukai­sesti ja asiantuntemusta osoittaen.

Energia on kaiken elämän perusta. Vasemmistoliitto tarvitsee sellaisen energiapoliittisen linjauk­sen, jota voidaan perustella rationaalisesti sekä suomalaisen yhteiskunnan selviämisen, että vasemmisto­liiton kannattajakunnan näkökulmasta. Puolueen energiapolitiikassa resurssien niukkuus tulisi ottaa vakavasti. Voimavarat ja raaka-aineet tulisi inventoida ja tavoiteasetannassa pyrkiä kustannustietoisuuteen. Kyse on kansakunnan tulevaisuudesta, selviämisestä globaalissa kamppailussa ja kansalaisten elin­tason puolustamisesta.

Lihavat vuodet ovat kenties peruuttamattomasti muuttumassa lai­hoiksi. Va­semmistoliitolla ei ole mitään syytä pyrkiä ylittämään EU:n meille määrämiä tavoitteita sen paremmin ns. ilmastonsuojelun sektorilla, kuin energiapolitiikassa. Siitä meitä ei palkita. Uskon, että sitkeä ja johdonmukainen asiapohjalla etenevä työ tuo pidemmällä aikavälillä myös suuremman poliittisen sadon, kuin riehuminen maailmanlopun saarnaajien joukossa olemassaolon fyysisiä perusteita murentamassa.

Puheenvuoro Vasemmistoliitto Uusimaan piirikokouksessa 15.11.2009

Tämän artikkelin tausta on kahdessa lehtiartikkelissa. Ensimmäisessä (KT 28.7.09) puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kertoi toripalautteesta, jossa puoluetta kritisoitiin liiasta vihreydestä ja samaan hengenvetoon moitittiin järvien huonoa tilaa. ”Ei kukaan halua elää sellaisessa Suomessa, jossa ympäristöstä ei pidetä huolta”, Arhinmäki kommentoi. Vastaus oli ymmärrettävä, mutta ohitti kysyjän huolenaiheen. Tämä lienee tarkoittanut ympäristön suojelua laajempaa ongelmaa, joka on syntynyt vihreän ideologian tunkeutumisesta vasemmistolaiseen työväenliikkeeseen. Tällaisesta viitteitä antaa myös Eliisa Alatalon Vapaalla kädellä -artikkeli (KT 30.7.09).

Viherinvaasion mahdollistaa aatteellinen puutostila. Vasemmistoliitto ei voinut omaksua romahtaneen reaalisosialismin ideologista perintöä. Sen sijaan vihreys miellettiin tuoreeksi vaihtoehdoksi ja punavihreys vasemmistolle sopivaksi tunnukseksi. Vihreyden pelastususkontoa muistuttava puoli ei parikymmentä vuotta sitten ollut kovin helposti tajuttavissa. Vihreys oli yksinkertaisesti uudenaikaisuutta. Nyt voidaan sanoa, että vasemmisto vaihtoi ideologian toiseen ja tuli petetyksi, kun hyväksyi ottopojakseen vihreän röllin.

(more…)