Vasemmistoliitto on sanonut olevansa punavihreä, mutta johan SKDL tunnusti tätä väripalettia ihan lipuissaan ja viireissään. Katson hyllyyni ja näen siellä viirin, joka on puoleksi punainen ja puoleksi vihreä.

Onko vasemmiston ydinvoimaan liittyvä kielteinen asenne se lopullinen perussyy, jonka vuoksi ilmoitat näin julkisesti erohalustasi? Jos vähänkään muistellaan menneisyyttä, tuo ydinvoima-asia jakoi jo SKDL:ää kahtia. Itse olin aluksi tuomassa SKDL:n sisään positiivisempaa asenetta ydinvoimaan, mutta sen “selkärangan” katkaisi totaalisesti Tshernobyl.

Tosin ydinaseet olivat rasittamassa taustalla nekin.Niinpä otaksuin toivorikkaana, että ydinaseriisunta voitaisiin hoitaa osin siviilivoimaloiden kautta. Mutta eihän se näin mene: stateollinen kompleksi pitää edelleen huolen siitä, että se on pikemminkin päinvastoin.

Tietenkin fundamentaalinen, kiihkoekologinen asioiden näkemys johtaa herkästi äärimmäisyyksiin ja todelliseen ekologismiin, joka oli näkyvillä erityisesti natsien touhuissa. En kuitenkaan tällä istumalla usko, että Vasemmistoliitto puolueena olisi tällä tiellä.

Totta kai nuorten näkemykset ovat kautta aikain olleet ja tulevat kaiketi olemaankin kohtuullisen mustavalkoiset tai “viherpunaiset”, se kuulunee kokemuksen vielä hatarahkoon tieto- ja ymmärryspohjaan, jota mielipiteen äkkijyrkkyys voi peitellä. Tosin onhan meissä aikuisissakin ja “ikälopuissakin” havaittavissa vastaavaa. Kyllä tunnistan itsessänikin nuo oireet.

Mutta että yndinvoimaa tai turkistarhausta koskevat puoluepäätökset nyt tekisivät koko puolueesta välittömästi “ekologistisen” on sekin mielestäni liian jyrkkä näkemys. Tässä mielessä olisi tuo SKDL:kin ollut sitä.

Myönnän, että itsekin kimpaannuin, kun Martti Korhonen “vaihdettiin” Paavo Arhinmäkeen kesken kauden. Tosin Korhonen itse ilmaisi luopumisen halunsa, vaikkakin taustalla oli painostuksen makua. Ilmoitin silloin Korhoselle s-postitse eroni puolueesta, mutta peruin tuon myöhemmin. Kun ei tässä ole oikein vaihtoehtojakaan tarjolla. Aktiivitoiminnassa en kuitenkaan ole mukana. Mitä nyt tämä lehtikirjoitteluni lie.

Niinpä en malta pyytää Sinua vielä harkitsemaan. Jos sittenkin vielä vaikuttaisit asioihin itse puolueessa puolueen sisällä.

Ydinvoima ei osaltani ole ihan äärikysymys, vaikka siihen kriittisesti suhtaudunkin. Ja tuon se ehkä aika ajoin varsin “värikkäästikin” esiin. Olen vain sitä mieltä, että ensin sopii katsoa, miten tuo OL3 todellisuudessa aikanaan toimii. Varovaisuusperiaate on tässäkin mielestäni vain hyväksi. Onhan tässä sentään aikaa senkin suhteen. Ja lisäksi olen ymmärtänyt, että tuo Aurinko tulee olemaan aikaa myöten vielä hyvin keskeisellä sijalla ihmiskunnan energia-asioissa. Onhan se jo nytkin osittain sitä, mutta dekadeja liian matalalla tasolla.

Mitä fossiilisiin polttoaineisiin tulee, öljyn nykyinen massiivinen poltto on jo tässä vaiheessa liikaa. Sitä kun voidaan käyttää paljon muuhunkin. Kivihiili ja vastaava voi toimia edelleenkin polton perustana, kunhan kunnon “sordiinot” ovat piipuissa ja hiilen “kierrätys” saadaan hoitoon. Niin sanottujen biopolttoaineiden suhteen olen skpeptinen: yhteyttävän olion poltto ei ole lopputulemana se oikea tapa, millä ympäristöä hoidetaan. Minusta se on varsin valheellista ympäristön hoitoa loppujen lopuksi.

Mitä sitten tulee ihmiskunnan lisääntymisongelmaan, on ihminen tosiasiassa eläin siinä missä muutkin. Ja kuuluu siten osana Maan biosfääriin. Kiinan “yhden lapsen politiikka” on ehkä ollut tapa koettaa hallita väestönkasvua ja ehkäpä siinä on osittain onnistuttukin. Mutta reilusti yli miljardin “populaatio” näyttäisi kyllä kertovan jostain muusta.

Ihmiskunta on itselleen ongelma monella tapaa, mutta sitä se on koko pienelle pallollemme. Eikä vähiten kapitalistisen taloutensa ja siihen sidotun teknistuotannollisen kulttuurinsa johdosta. Olen joskus sanontut, että työ luo arvon ja jakaminen tasa-arvon. No saattaahan tämä olla perin ja liian yksinkertaistettu näkemys, mutta jotenkin tämä ihmiskunta sinällään voisi miettiä ongelmiaan myös tämän kautta. Ihmiskunnan nykyinen raju jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin, siis todella ryysyköyhälistöön, on mielestäni suurin este ihmiskunnan kykyyn tasapainottaa myös väestönkasvuaan.

Kapitalismi markkintalouksineen ei mielestäni sinällään kykene tätä ongelmaa ratkaisemaan äärimmilleen viedyn kilpailu- ja keinottelutaloutensa johdosta. Pikemminkin asia on päin vastoin. Jokin puskuri tähän nyt kuitenkin tarvitaan. Ja se on mielestäni tuo koko talouselämän läpikäyvä demokratisointi se tarvittava puskuri, jonka avulla ihmiskunta pääsee työn ja arvon jakamiseen ja lähemmäs tasa-arvoa ja itsensä hallintaa kokonaisuutena.

Tie tähän ei ole helppo, koska sen esteenä on myös ihmiskunnan eri kultuurisetkin tekijät. Mutta muuta kunnon keinoa en osaa sanoa. Osaatko itse?

Terveisin
Juhani Harjunharja

Laitan tähän pari linkkiä, olet voinut jo nähdäkin ne, tai kenties olet ollut paikalla 17.6 Ilmastofoorumi ry:n tilaisuudessa, alustusten videolinkit ovat kuitenkin tässä:

http://vimeo.com/12616202

http://vimeo.com/12400445

http://vimeo.com/12238669

Hyvää kesän jatkoa, ei vaivuta epätoivoon

Kosti