Amerikkalainen NOAA jatkaa ennustamista. Se povaa kuuman kesän jälkeen keskimääräistä kylmempää syksyä ja alkutalvea Eurooppaan. Pannaanpa ennuste mieleen. Poikkeama keskimääräisestä lämpötilasta kuvataan kartassa värityksellä.

http://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/people/wwang/cfs_fcst/images3/euT2mMon.gif

Tähän ei voi yhtyä. Kyseessä on paljon syvemmältä viiltävä näkemysero. Se koskee maailman tilaa ja vasemmistopolitiikan roolia 2000-luvun todellisuudessa. Puolueohjelmassa maailmaa tarkastellaan ekologistisesti, tekstin kirjoittajien ympäristöuhkia, kuten ilmaston muutoksia koskevien käsitysten näkökulmasta. Ne muodostavat puitteet pohdinnalle.

Niinpä ohjelman laatijat tähtäävät kasvutalouden pysäyttämiseen ja yhteiskuntaan, jossa fossiilinen energia, ydinvoima mukaan lukien, olisi korvattu jollakin muulla. Sana ”ekologinen” viittaa ohjelmassa kulutuksen vähentämiseen ja ”kestävään kehitykseen”.

Mitäs pahaa tässä, sanoo mahdollinen lukija. Eipä juuri mitään, jos rakentaa poliittiset visionsa utopioiden ja idealistisen toiveajattelun varaan. Mutta aineellisen kasvun kiihtyminen on tosiasia maissa, joissa teollistuminen on vasta päässyt vauhtiin. Puhutaan maailman väkirikkaimmista maista, kuten Kiina, Intia, Indonesia, Brasilia, Meksiko ja myös naapurimme Venäjä.

Maailmassa ei voi olla puhettakaan aineellisen kulutuksen vähenemisestä tai fossiilisten energiaraaka-aineiden syrjäyttämisestä. Todellisuudessa öljy, kaasu ja hiili tullaan käyttämään loppuun. Mikä pahempaa, reaalinen visio näyttää, että siitä huolimatta jo 2020-luvun jälkipuoliskolla häämöttää laaja energiakriisi kyseisten raaka-aineiden kallistuessa ja vähentyessä.

Kööpenhaminan joulukuisen ilmastokokouksen kariutuminen ei ollut sattuma. Se kertoo siitä, että kehityksen prioriteetit asettuvat maailmassa uudelleen. Enää ei USA määrää mitä tehdään. Toisaalta myös EU:n yritys saada muu maailma toimimaan toiveittensa mukaan on tuomittu epäonnistumaan. Kiinalainen pääoma ostaa maailman taloutta ja myy työvoimaa. Intia tarjoaa edullisesti kaikille myös niitä palveluita, jotka liitetään sanan IT-teknologia piiriin. Nämä vain esimerkkeinä.

Uhkaavaa energiapulaa on alettu torjua yhä määrätietoisemmin ydinvoiman avulla. Päätöksiä kymmenien uusien voimaloiden rakentamisesta on tehty viime kuukausina eri maanosissa. Ajan merkki oli Vietnamissa hiljattain pidetty Aasian maiden konferenssi. Ydinvoiman mahdollisuudet tulevaisuuden energialähteenä oli keskeinen teema. Ydinvoima ongelmineenkin on nykyteknologioista ainoa, jonka avulla energiakuilua voidaan tukkia.

Globaalin kasvun dynamiikka on sellainen, että sekään ei tule riittämään. Tarvittaisiin kipeästi uusia energiaratkaisuja ja myös ydinteknologian nopeaa kehittämistä. Muutoin teollisuuden, kotitalouksien ja liikkuvuuden edellyttämää energian tarvetta ei kyetä tyydyttämään. Uutuuksia ei toistaiseksi ole näköpiirissä.

Ns. uusiintuvat energialähteet eivät fysikaalisista syistä tai teknisesti sanoen ohuen energiatiheytensä vuoksi ole todellinen vaihtoehto. Niitäkin luonnollisesti tarvitaan. Esimerkiksi aurinkosähkö voi auttaa maapallon aurinkoisilla leveyksillä. Pitää olla myös autiota maata ja rahaa runsaasti käytettävissä. Parhaat resurssit on Yhdysvalloilla.

Miten tämä liittyy suomalaisen vasemmiston keskusteluihin? Lyhyesti sanoen siten, että pahin uhkamme ei ole ilmaston muuttuminen tai ympäristön tuhoutuminen. Suurin todellisen pelon aihe on suomalaisen yhteiskunnan taloudellis-teknisen perustan mureneminen globaalissa mittelyssä. Siihen kamppailuun ei kysytä meidän suostumustamme. EU:kin on vain yksi statisti maailman laidalla. Kun vasemmisto tekee poliittisia linjauksiaan, sen tulisi ymmärtää kokonaisuus ja pelin säännöt.

Ja varmuuden vuoksi: Ympäristön hyvinvointi ja ekologinen tieto ovat tärkeitä asioita, joita vasemmisto pitää arvossa. Mutta ihmisen yhteiskunta seisoo aineellisella pohjalla, jolle talouskin rakennetaan. Tähän maailmanaikaan haihatteluihin ei työväenliikkeellä olisi varaa.

Satakunnan Työ 5.8.2010

Vaimoni sairastaa diabetesta ja kävi vuosi sitten syksyllä läpi sydänverisuonien pallolaajennusoperaation. Hän on diabeteksen vuoksi yrittänyt parhaansa mukaan hoitaa hampaitaan ja joutunut jo kerran turvautumaan yksityiseen lääkäriin.

Kun viime kerrasta on jo vierähtänyt aikaa, hän yritti varata hammaslääkärin ajan Pohjan terveyskeskuksesta, joka kuuluu Raaseporin kaupungin hallintoon. Aikaa ei annettu eikä ajanvaraushenkilö osannut lainkaan sanoa, milloin aika mahdollisesti tulisi.

Lähetin Raaseporin kaupungille kyselyn asiasta ja vasauksena sain tänään seuraavan viestin:

Hyvä Kari Arvola

Kiitokset yhteydenotostanne.

Valitettavasti tilanne Karjaalla ja Pohjassa on melko epätoivoinen.
Hammashoitopalvelujen antajana on Carema oy, Mehiläisen sisaryhtiö.
Siellä Pohjassa olevat kaksi hammaslääkäriä ovat
lopettaneet/lopettamassa elokuussa. Tammisaaressa hammashoito on omana
tuotantona, siis toimessa olevia hammaslääkäreitä, joten Pohjalaiset tai
Karjaalaiset eivät voi tulla meille hoitoon.(paitsi särkypotilaat)

Aikaa siis ei voitu tarjota, koska syyskuussa Pohjassa ei ole yhtään
hammaslääkäriä. Toki voitte soittaa Karjaan hammashoitolaan selittäen
tilanteenne. puh 019-289 3447. Sielläkin on hygienisti, joka poistaa
hammaskiveä, ollut sairaslomalla.Vaimonne ei valitettavasti kuulu
lakisääteisten potilaiden piiriin, kuten alle 18-vuotiaat.
Yksityisilta hammaslääkäreiltä saa KELA- korvausta. Pohjassa toimii
Lxxx Jxxxxxx.

Jotta tilanne tulisi myös Careman tietoon, olisi mielestäni suotavaa,
että otatte yhteyden Caremaan  Jukka Meliniin.
jukka.melin@mehilainen.fi  Ehkäpä he yrittävät vielä enemmän löytää
hammaslääkäreitä Pohjaan. Meillä Tammisaaressa on ollut virka auki jo
pari vuotta, kahdella viime kerralla ei ole ollut yhtään hakijaa.
Tilanne on ollut huolestuttava jo pitkän aikaa.
Toivottavasti vastaukseni oli tarpeeksi riittävä . Valittaen voin
todeta, että minä en voi asiaan vaikuttaa mitenkään.

ystävällisin terveisin
Kaisa Jaarva

tf Ansvarig tandläkare/ vt Vastaava hammaslääkäri
Ekenäs/Tammisaari
019 289 3165  019 289 3167

Näin täällä tänään. Minä vaan tässä ihmettelen, miksi lainkaan maksan veroja?

-------------------------

Jälkikirjoitus 5.8.2010

Vastauksen saatuani lähetin sen tiedustelun kera
kaupunginjohtalle, valtuuston ja hallituksen puheenjohtajalle,
perusturvajohtajalle sekä Karjaan hammaslääkäripalveluista vastaavan Carema
Oy:n Karjaan yksikön johtajalle Jukka Melinille. Sain viimemainitulta 4.8.10
viestin, jossa hän lupasi tutkia tapauksen ja palata asiaan. Palaaminen
tapahtuikin vielä  samana päivänä.
Viestissä Melin kehotti ottamaan yhteyttä terveyskeskuksen ajanvaraukseen ja
lupasi tekevänsä asian hyväksi parhaansa.

Otimme yhteyttä tänään torstaina heti aamulla.
Hammaslääkärin aika löytyi terveyskeskuksen hammaslääkärin vastaanotolta
11.8.10 eli viikon kuluttua. 

Kaikki hyvin?

--------------

Vihreiden kannattajista 60 prosenttia näkee ydinvoiman tarpeelliseksi. Vasemmistopuolueen tukijoissa prosenttiluku on 79. Sosialidemokraateista ydinvoiman näkee välttämättömäksi 81 prosenttia. Hallituspuolueiden tukijoista kristillisdemokraatit (CDU) ovat ydinvoiman kannalla 90 prosenttisesti ja vapaat demokraatit (FDP) 93-prosenttisesti.

Forsa-tutkimusinstituutin johtajan tulkinnan mukaan kyselytulos kertoo siitä, että ydinvoiman demonisoiminen Saksassa on jäänyt taakse. Kolme neljännestä saksalaisista nimittäin arvioi, että keskustelua ydinvoimasta on käyty ennen muuta ideologisista lähtökohdista.

Ns. vaihtoehtoiset energiamuodot saavat kansalaisilta yllättävän alhaisen kannatuksen. Vain kolmannes katsoo, että vaihtoehtoenergialla voidaan tyydyttää maan energiatarve. Vihreiden kannattajista tähän uskoo 43 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Mielipidekysely tehtiin 12.-15.7.2010. Kyselyyn vastasi 2002 henkilöä.

]]> http://cenmagazin.com/blog/?feed=rss2&p=1050 http://cenmagazin.com/blog/?p=1042 http://cenmagazin.com/blog/?p=1042#comments Fri, 23 Jul 2010 03:57:38 +0000 ad http://cenmagazin.com/blog/?p=1042 WWF:n eli Maailman luononsäätiön Saksan filiaali levitti torstaina 22.7.2010 kautta Euroopan uutista, jonka mukaan Itämerelle olisi muodostunut Saksan kokoinen yhtenäinen sinilevälautta. Uutinen levisi aamupäivällä YLE:n kautta laajalti myös Suomessa.

Päivän kuluessa jokin toimittaja keksi ottaa yhteyttä Suomen ympäristökeskuksen merentutkimusalus Arandaan, joka seilaa parhaillaan juuri näissä asioissa Itämerellä. Luontojärjestön “uutinen” sai aluksen tutkijoilta kylmää kyytiä. Heidän mukaansa Itämeren tilanne on aikaisempia vuosia parempi. YLE korjasi iltapäivällä uutistaan:

Tutkimusalus Arandalta satelliittipuhelimella tavoitettu Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Harri Kankaanpää sanoi torstaina YLE Uutisille, että levätilanne Itämerellä näyttää hyvin rauhalliselta.

- Täällä ei ole juuri ollenkaan sinilevää. Etsimällä saa etsiä [sinilevää], että saa mittalaitteisiin kerättyä, Kankaanpää kuvailee tilannetta.

Myöhemmin myös Suomen ympäristökeskus puuttui asiaan ja vahvisti meritutkijoittensa tiedot. Samalla kerrottiin, että myös sisäjärvien tilanne Suomessa on monia aikaisempia vuosia parempi - syystä, jota ei tarkoin tunneta. Hellesäiden on arveltu lisäävän sinilevän viihtyvyyttä muuallakin kuin tiedotusvälineissä.

Tällä kertaa korjaus ympäristön katastrofaalista tilaa vakuuttavaan propagandauutiseen saatiin nopeasti. Aina ei käy näin. WWF toimii omassa asiassaan ja harjoittaa aktiivista lobbausta eri puolilla maailma. Sen keskeinen viesti on ympäristön suojeleminen nimenomaan WWF:n avulla.

Tässä tarkoituksessa  WWF:llä on parhaillaankin käynnissä laaja mediakampanja, jonka avulla se etsii lahjoittajia ja tukijoita toiminnalleen. Eräs toimintamuoto on ympäristösertifikaatien myöntäminen yrityksille ja instituutioille. Kun yritys tekee tietyt toimenpiteet ympäristöimagonsa kohottamiseksi, se saa maksullisen WWF:n sertifikaatin Panda-leimoineen. Näissä merkeissä monet yritykset ja julkisyhteisötkin ovat osallistuneet mm. WWF:n vihreä toimisto -kampanjaan.

Näin maailma tulee paremmaksi - ja rikkaiden prinssien metsästysmaita suojelemaan perustettu WWF varakkaammaksi. Tämän vuoksi WWF tavataan säännönmukaisesti siellä, missä ympäristöä ja ilmastoa koskevia katastrofiuutisia tuotetaan.

Hintalappu ohjelmasta puuttui. Kysymys on kuitenkin miljardeista. Jos ottaa huomioon ilmastoon, energiapolitiikkaan ja muun maailman hallintaan noin yleisesti liittyvät vaatimukset, niin viisivuotiskauden kustannukset nousevat mitä ilmeisimmin kymmeniin miljardeihin euroihin, kun toimeen tartutaan.

Toisaalta liike julistuksessaan kertoo pyrkivänsä yhteiskuntaan, jossa taloudellinen kasvu ei enää ole johtosuure. Tämä on yhtälö, joka viimeistään vakuuttaa kansalaiset puolueen omintakeisesta ajattelusta. Koska mittava ohjelma yllätti ulottuvuuksillaan myös laatijansa, päätettiin, että sen tueksi tullaan tuottamaan myös elinkeinopoliittinen ohjelma.

Se onkin loogista, sillä totta kai myös reaalitalouden puolella pitää kehitystä kuljetella. Jotta puolueen aivoriihi ei matkallaan reaalimaailmaan unohtaisi keskeisiä periaatteitaan, annan tässä muutaman maksuttoman vinkin jatkotyöskentelyä varten.

Hiiletön, kaloriton ja geenitön maailma

Punavihreän linjan jatkuvuuden vuoksi pitää elinkeinopolitiikan ohjelmallisiksi johtoaatteiksi kirjata ehdottomasti hiiletön eli kaloriton lähituotanto ja -ruoka, verotuella pyörivä energiateollisuus ja geenivapaa luomumaatalous.

Ydinvoiman käyttö tulee ekologisessa Suomessa lopettaa samalla kun kaikki kaivokset suljetaan ja uusien kaivaminen estetään. Työpaikkoja saadaan syntymään etenkin pientuulivoiman, keskikokoisen tuulivoiman ja tuulivoimapuistojen sekä navettakaasulaitosten rakentamisella. Myös kaiken kattava aurinkopanelointi lisää työllisyyttä, vaikka valitettavasti myös työmaatapaturmia.

Raideliikenteen ulottaminen kaikkialle tasapuolisesti on sikäli turvallinen painopistealue, että se mahdollistaa lisääntymisen ilman talouskasvua samalla tavoin, kuin syntymä mytologian poikkeustapauksessa voi olla neitseellinen. Lisäksi suositaan valikoivasti risusavotoita ja tulvapatojen rakentamista rannikkoalueille, ekologisista syistä mielellään samoihin kohteisiin. Tämä kaikki edellyttää luonnollisesti yhteiskunnan rahoitustukea.

Kulutukselle reilu verotus, päästöt kuriin

Rahaa valtiolle saadaankin lisäämällä vuosittain energiakäytön verotusta ja säätämällä sen tueksi kunnianhimoinen ilmastovero. Vero voi olla sillä tavalla progressiivinen, että se kohdistetaan suhteellisesti suuremmalla painolla alhaisemman ostovoiman omaavaan kansanosaan. Sehän ne kilowatit hassaa turhanpäiväiseen kulutukseensa.

Valtiollisella tasolla Suomi ilmoittaa haasteellisesti kaksinkertaistavansa päästövähennykset mihin tahansa EU:n määräämään tasoon verrattuna milloin vain. Yritysverotuksen keskeiseksi periaatteeksi otetaan yritysten kasvun ennaltaehkäiseminen ja satunnaisen lisäarvon siirtäminen kansalaispalkkoihin. Investoinnit naapurimaihin torjutaan pääomansiirtoverolla.

Kehitysapuun ja ilmastontorjuntaan rutkasti lisää varoja

Kehitysapu kaksinkertaistetaan, samoin kuin asianomaisten kansalaisjärjestöjen valtiontuet. Kehitysapuun kytketään samaa suuruusluokkaa oleva ilmastontorjuntamaksu. Sen avulla Malediivien ja muiden atollivaltioiden parlamentit voivat kokoustaa veden alla suorissa tv-lähetyksissä merenpinnan noustessa vielä ennakoituakin nopeammin.

Nämä vinkit nyt vain aluksi. Eivät ne ole millään tavalla sitovia, mutta joka tapauksessa maksuttomia. Ilmaisia ja immateriaalisia palveluita tuo uusvasemmistolainen elinkeinopolitiikka muutoinkin tullee suosimaan.

Linkki: Aihepiiriä sivuaa myös kolumni Satakunnan Työssä 5.8.2010

YLE:n uutinen on peräisin uutistoimisto AFP:ltä, jonka lähde on amerikkalainen NOAA-tutkimuslaitos. Huomiota herättää, että puhutaan ennätyslämpöisestä vuodesta, vaikka mittauksissa on otettu huomioon lämpötilat vain tammikuusta kesäkuuhun. Lisäksi NOAA kertoo saaneensa jollakin tavoin lasketuksi vertailukelpoisen keskiarvon sekä merten että ilmakehän lämpötiloista. Ei ole käytetävissä sellaista mittausjärjestelmää, jolla tämä luotettavasti onnistuisi.

Reunahuomautuksena todettakoon, että mittaushistorialla on pidempi jälki kuin amerikkalaislähteen vuoteen 1880. Mutta vuoden 1880 maapallon keskilämpötilan määrittäminen silloisen ilmakehän ja meriveden keskilämmön mukaan lienee asteen kymmenysten tarkkuudella täysin ylivoimainen tehtävä. Mittausverkosto on ollut noina vuosina tosi vaatimaton eikä vielä tänäänkään laajoilta valtamerialueilta ole saatavilla kattavaa ja luotettavaa mittausdataa. Sama pätee myös suhteellisen laajoihin alueisiin Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Mutta mitäs me pienistä kauneusvirheistä.

Lämmintä on kylläkin pitänyt. Toisin kuin uutisista voisi päätellä, ei ilmakehä ole 2000-luvulla kuumennut. Vuoden 1998 El Ninjo-piikin tasolle ei ole päästy myöskään kesäkuussa 2010, jolloin lämpötila hieman aleni toukokuun huippuun verrattuna. Kun tämänkertainen El Ninjo jää taakse, voisi loogisesti odottaa myös sekä meriveden, että ilmakehän lämpötiloissa alenevaa kehitystä.

Trendikäyrät ilmakehän eri korkeuksissa löydät täältä.Satelliittimittauksia ei ole kalibroitu suhteessa maantasahavaintoasemien lämpötilojen kanssa. Mutta kun puhutaan yleisestä ilmakehän lämmön muutoksesta, satelliittimittaus antaa parhaan käsityksen tilanteesta siitä syystä, että se eliminoi maan pinnalla aina olevat paikalliset lämpötilaan vaikuttavat taustatekijät.

Kuvassa korkein lämpötilapiikki on vuoden 1998 El Ninjon aiheuttama. Käyrän oikeassa laidassa näkyy kesäkuun 2010 tilanne.

Ilmatieteen laitoksen lämpötilaseuranta ulottuu vuoteen 1846. Lämpötilan kehitystä voi tarkastella täällä. Saksan Baijerissa sijaitseva Hohenpeissenbergin observatorio on mitannut lämpöä 1780-luvulta saakka. Aseman lämpökäyrä näyttää tällaiselta:

Lämpöproblematiikkaan liittyvää pohdiskelua lisää myös täällä.

Eumetsat-systeemistä  laajempi selostus täällä.

Eduskunta on politiikan statisti sen vuoksi, että hallitus tuo sen käsiteltäväksi vain tiedonannon jo tekemästään tukipäätöksestä. Koska pääministeri ja talousministeri ovat EU:n neuvottelupöydissä loppukeväästä ja alkukesästä tukipakettiin henkilökohtaisesti sitoutuneet ja eduskuntakin sitoumukset kesäkuun lopussa hyväksynyt, vievät hallituspuolueet yksinkertaisella enemmistöllään komission ratkaisut läpi eduskunnassa.

Suomen hallitus puolestaan on vain kulissipaino yleiseurooppalaisella näyttämöllä. Siellä sekä käsikirjoittajana että ohjaajana toimii EU:n komissio. Tällainen on yleiseurooppalaisen talousdirigismin vallan tase komission kesäkuun alkupäivinä loppuun viemän vallankaappauksen jälkeen.

Hiljainen kaappaus

Lukija saattaa kysyä, mistä vallankaappauksesta nyt oikein puhutaan? Kysymys on oikeutettu. Kreikan pelastuspaketin ja siitä ennakkoon käydyn keskustelun yhteydessä tosin tuli laajalti tietoisuuteen, että EU on ryhtymässä poikkeuksellisiin toimiin tämän yhden vähäisimpiin lukeutuvan Euromaan talouden ”pelastamiseksi”. Mutta nyt pelastamassa ei olla vain Kreikan taloutta, vaan koko eurovaluuttaa. Siksi on rakennettu rahoituspuskuri, jonka avulla markkinoiden uskotaan rauhoittuvan. Rahaa on, eikä euromaita päästetä vararikkoon. Keskeinen toimija operaatiossa on EU-komissio.

Vain harvat ovat uskaltautuneet pohtimaan kysymystä, onko kysymys oikeastaan Kreikan talouden pelastamisesta, euron pelastamisesta vaiko vielä jostain muusta. Yksi harvoista EU:n valtastruktuuriin huomiota kiinnittäneistä keskustelijoista oli Helsingin Sanomien Paavo Rautio 24.6.2010. Hän haki pääkirjoituksessaan lähinnä EU:n valtaelinten keskinäisiä vastuita jäsenmaiden talouksien, EU:n ja euron puolustamisessa, jotka hän ilman erityisiä perusteluja kertoi operaation syyksi ja oikeuttajaksi. Komission roolin muuttuminen ja siinä luvussa suomalaisen talouskomissaari Olli Rehnin tekemiset ja motiivit eivät Rautiota kiinnostaneet.

Kreikan talousproblematiikkaa on allekirjoittanut pohtinut aikaisemmin mm. täällä.

Epäilyksen ääni

Eduskunnassa ”pelastusprojektin” periaatteellisIIn ja EU-talouden mekanismien toimintaa koskeviin ongelmiin on paneutunut nähtävästi vain (toistaiseksi) keskustalainen edustaja Markku Uusipaavalniemi. Hän kritisoi perustellusti olettamusta, jonka mukaan apupaketista voisi olla euron tai ongelmatalouksien kannalta kestävää hyötyä. Hänen vaihtoehdokseen esittämä setelirahan käyttö kuuluu yhtenä välineenä siihen keinovalikoimaan, jota on käytetty ja käytetään valtiontalouden vararikkotilanteessa tai sellaisen uhatessa talouden elvyttämiseen ja kilpailukyvyn kohentamseen.

Olisiko setelirahoitus ratkaisu euron tulevaisuuteen tai Kreikan talouden pelastamiseen, on kysymyksenä kiinnostava. Jos Euroopan keskuspankki USA:n Fedin tapaan ryhtyisi setelipankiksi, se kylläkin välttäisi markkinarahan aiheuttamat rahoituskustannukset ja pystyisi hoitamaan edelleenrahoitusta nollakorolla. Mutta liikkeellä olevan tai tarjotun rahan määrä ei loputtomiin kykene lisäämään rahan kiertonopeutta ja sen kautta kasvua sisämarkkinoilla. Ja juuri tässä on euroalueen keskeinen ja pysyvä ongelma.

Globaalitalous on monimutkaisten vuorovaikutusten ja mekanismien kokonaisuus. Siksi yksinkertaiset ratkaisut ovat houkuttavuudestaan huolimatta tuskin mahdollisia. Sen sijaan Uusipaavalniemen varoitukselle uudesta ja nykyistä suuremmasta rysäyksestä on vakavia perusteita.

Tukipaketin luonne ja koko

Euron pelastamiseen suunnittelun toimenpidepaketin kokonaisarvo suorine tukineen, lainoineen ja takuineen on 750 miljardia euroa. Paketti koostuu kolmesta osasta. EU varaa talouspuskuriin suorana tukena ja luottoina 60 mrd. Tarkoitusta varten perustetun EU:n uuden rahoitusyhtiön kautta annettava jäsenvaltioiden kahdenvälinen laina- ja takuupaketti käsittää 440 mrd euroa. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lainoitus takuineen on enintään 250 mrd euroa, kaikki yhteensä siis 750 miljardia. Suomen kokonaisvastuut paketista ovat noin 8 miljardia.

Kreikan akuuttiin tukemiseen rahaa käytetään suunnitelmien mukaan vuoteen 2013 mennessä 110 mrd euroa. Tukien määrä jakautuu euromaiden kesken tehdyn jyvityssuunnitelman mukaisesti. Suurin tukija on Saksa 22 miljardillaan, kakkosena on Ranska 17 miljoonallaan ja kolmosena Italia 15 miljardillaan. Suomen osuus paketista on noin 1,5 mrd euroa.

Tukipaketti on 11 miljoonan asukkaan Kreikan kansantalouden mittasuhteisiin nähden mahdottoman suuri. Kun 142-miljoonainen Venäjä vuonna 1998 ilmoitti bankrotistaan, IMF tuki talouden kuntoon saattamista 15 miljardin dollarin lainoituksella. 230 miljoonan asukkaan Indonesia sai vastaavassa tilanteessa vuonna 1998 tukea 12 mrd dollaria.

Kreikan taloustuen ylimittaisuuden mahdollisti kaksi perustavaa syytä, joihin olen aikaisemmin viitannut: Operaatiolla pelastettiin suurimmat Kreikan rahoittajapankit Ranskassa ja Saksassa. Toinen, jatkossa yhä suuremman merkityksen saava tekijä on periaate, joka ainutlaatuisella tavalla jakaa yhden valtion velkataakan ja talousvastuut kaikkien eurovaltioiden kannettavaksi. Tilanne teki varkaan. Kun tuli mahdollisuus avata rahalaitoksille avoin piikki, niin miksi sitä ei olisi avattu? Onhan EU ennen muuta Euroopan talousyhteisö poliittisine päällysrakenteineen.

Bankrotin torjunta..

Operaation virallinen perustelu oli euron pelastaminen ja muiden heikomman talouden EU-maiden vararikon estäminen. Suomalaiskeskustelussa pääministeri Vanhanen ja talousministeri Katainen käyttivät ahkerasti argumenttia, jonka mukaan Kreikka on pelastettava, jotta se ei joudu vararikkoon ja vedä muita maita perässään. Argumentti on virheellinen.

Kreikka joutui kansantaloutena vararikkoon (ital. banco rotto = rahanvaihtajan särjetty pöytä), kun se a) huhtikuussa 2010 ilmoitti, ettei enää selviä lainakoroistaan ja lyhennyksistään ja kun b) sen suurimmat rahoittajat samaan aikaan ilmoittivat, etteivät ne enää anna uutta lainaa Kreikalle edes 30 prosentin korolla.

EU:n perussopimuksen (Lissabonin sopimus) mukaan EU:n kompetenssi yksittäisen jäsenmaan talouden vakauden ja kasvun ohjauksessa päättyisi tässä vaiheessa. Periaate yksittäisen valtion talouteen puuttumattomuudesta on kirjattu Lissabonin sopimuksen pykälässä 125 (No-Bailout –periaate). Pykälä luettelee ne valtiosta itsestään riippumattomat kriisitekijät, jotka puuttumisen suvereenin valtion asioihin sallivat.

Tällaisista ei Kreikan tapauksessa ollut puhettakaan. Päinvastoin: Kreikan ”tapausta” on edeltänyt maan poliittisen johdon vuosikausien aktiivinen toiminta talouskuplan luomiseksi halvan EU-rahan turvin sekä EU-hovin passiivinen ja piittaamaton suhtautuminen jäsenmaansa kehitykseen.

..vai sen hoito?

Kun vararikkoon joudutaan, kuten viime vuosikymmenten taloushistoriassa on hyvin usein tapahtunut, suvereeni valtio käynnistää velkojiensa kanssa neuvottelut, joissa etsitään rahoituskriisiin eri osapuolia tyydyttävät ratkaisut ja aikataulut. Foorumiksi tällaisille neuvotteluille suuret liikepankit ja rahalaitokset ovat perustaneet ns. Lontoon klubin. Sen puitteissa vararikkotilanteen osapuolet, yksityiset lainoittajat, pankit ja valtiot analysoivat luottamuksellisissa neuvotteluissa taloudelliset vastuut ja katsovat samalla, miten paljon kukin joutuu vararikosta ottamaan ”takkiinsa”.

Järjestely turvaa eri osapuolten edut ja varmistaa sen, että tilanteen hoitamisella ei mikään yksittäinen osapuoli kykene tekemään ylimääräistä rahaa. Siitä keskinäinen kontrolli pitää huolen. Mekanismi on hyvin kustannustehokas ja säästää rahaa.

Koska Kreikan tapauksessa suurin velallinen oli valtio, velkojainkokous olisi yhdessä valtion edustajien kanssa joutunut suunnittelemaan Kreikan taloudelle saneerausohjelman, jonka avulla maan luottokelpoisuus ja kyky vastata taloudestaan olisi jollain aikavälillä kyetty varmistamaan. Akuutin maksukyvyttömyyden suhteen avustusinstrumenttina toimii ”viran puolesta” Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Kaappaus ja tulokset

Touko-kesäkuun vaihteessa 2010 EU:n komissio teki kahden suurimman jäsenmaan hallitusten vaikuttaessa aktiivisesti taustalla päätöksen, jonka seurauksena EU:n sisäisessä vallankäytössä tapahtui syvällinen muutos ja käänne poliittisessa paradigmassa.

EU:n komissio kaappasi itselleen oikeuden romuttaa EU:n Lissabonin perussopimuksen talouden ohjauksen peruspilarit euromaiden hallitusten passiivisesti hyväksyessä. Lisäksi se loi käytettäväkseen rahoitusinstrumentin, jonka volyymi 750 mrd euroa on viisinkertainen verrattuna EU:n koko budjettiin vuonna 2010.

Perusteluksi komisaarien kaappaukselle jää euron vakauden varmistaminen siten, että heikoimpien euromaiden joutuminen vararikkoon estetään massiivisen tukirahoituksen avulla. Kesäkuun kaappauksen jälkeen on ilmennyt, ettei euron vakauttaminen valuuttana ole onnistunut. Kreikan talous ja yhteiskunnan kehitys tulevaisuudessa on suuri kysymysmerkki.

Euron hinta on alennut tasolle, joka vastaa kohtuullisesti sen todellista arvoa suhteessa US-dollariin ja myös sen ostovoimaa OECD:n pitkäaikaisessa pariteettivertailussa. Tätä voi luonnehtia terveeksi kehitykseksi, vaikkei se ollutkaan suunniteltua. Käänteinen pelotevaikutus eli rahamarkkinoiden vakuuttaminen ei ainakaan Espanjan tapauksessa näytä toimivan. Rahalaitosten hinku yhteiselle ruokakupille on ymmärrettävästi suuri ja ruokahalu kasvaa syödessä.

”Perustuslain” vararikko

EU-komission tukiratkaisun keskeisin sisältö on piikin aukaiseminen euromaiden velkojille yhteisessä pussissa. Samalla on keskusteluitta ja ilman EU:n jäsenvaltioiden edustuselinten nimenomaisia päätöksiä romutettu Lissabonin sopimuksen kantava taloudellinen periaate.

Se kieltää eksplisiittisesti EU:n komission toiminnan eurovaltioiden rahoittajana sekä Euroopan keskuspankin ryhtymisen jäsenvaltioiden arvopapereiden ostajaksi. Nyt on käytännössä mitätöity ne periaatteet, joiden varaan eurovaluutan vakauden itsesäätely oli rakennettu. Itsesäätelyn tilalle astuu keskusvalvonta taloudellisine sanktioineen.

Perustuslaillinen kaappaus johtaa Euroopan yhteisön nopeutuvaan liittovaltiokehitykseen. Keskusvalta säätelee yksittäisten jäsenvaltioiden taloutta julkisuudessa esitellyin keinoin tiukemmin, kuin esimerkiksi USA:n hallitus osavaltioiden taloutta. Keskitetty säätely ja samanaikainen piikin avaaminen rahalaitoksille tulee aiheuttamaan, että eurovaluutta muuttuu yhä haavoittuvammaksi ja heikkenee edelleen. Euroalueen laajentaminen, jota komissio jatkuvasti jankuttaa, tarkoittaa takertumista illuusioksi osoittautuneeseen odotukseen, jonka mukaan yhteisvaluutta olisi takuu eri kehitysasteella olevien kansantalouksien samanlaisesta kehitysvauhdista.

Heikoimpien johdolla eteenpäin

Toteutettu ”uudistus” merkitsee kehitystä, jossa heikoimmat eurovaltiot määräävät EU-alueen vauhdin. Ne kuorivat kasvukykyisten jäsenvaltioiden nettovarallisuudesta kerman talousvajeittensa ja kehitysohjelmiensa käynnistämiseen sekä käynnissä pitämiseen. Samalla kasvutalouksien pääomapako EU:n ulkopuolelle tulee kiihtymään.

Jatkossa keskusteluun noussee ja pitääkin nousta yhä selväsanaisemmin kysymys, miten pitkään komissaarien suunnitelmatalous kykenee pitämään yllä illuusiota yhden euron valtioliitosta. Käytäntö osoittaa vakuuttavasti, että EU:n taloudet muodostuvat ainakin kolmen kerroksen väestä. Kun mukaan ollaan vetämässä myös Balkanin maita ja jalkansa oven väliin on työntänyt myös Turkki, niin erityisen suurta luottamusta valtioliiton tulevaisuuteen on mahdotonta osoittaa.

Kari Arvola

Kroonisista energiaongelmista kärsivät kahdeksan Itä-Euroopan EU-maata ovat päättäneet ydinvoiman lisä- tai jatkorakentamisesta. Pisimmällä hankkeissaan ovat Puola, Romania, Tsekki ja Slovakia. Puolan uusi ydinvoimala tulee suunnitelmien mukaan käynnistymään vuonna 2020. Voimalan sijoituspaikka ratkaistaan kuluvan vuoden loppuun mennessä. Ydinvoimaprojektin kustannukset nousevat tämänhetkisen arvion mukaan 10 miljardiin euroon.

Ydinvoiman imussa myös Bulgaria on päättänyt jatkaa kiistaa aiheuttaneen Belenen ydinvoimalan rakentamista. Liettuassa sijaitseva, jo suljettavaksi määrätty Ignalinan voimala on tuoreiden saksalaistietojen mukaan päätetty käynnistää uudelleen.

http://www.pressetext.at/pte.mc?pte=100701035