Kari Arvola

Otsikossa nimettyjä aiheita käsittelen ilman pyrkimystä systemaattisuuteen erillisellä sivustolla, joka löytyy täältä. Osoite on myös blogin oikean laidan linkeissä.

Raaseporin ensimmäisten kunnalisvaalien voittajat olivat SDP, Kokoomus, Vihreät ja SKP. Vasemmistoliitto kärsi hienoisen tappion, mutta yhden hengen valtuustoryhmän ja lautakuntapaikkojen avulla aloitteellinen kontrollin politiikka on mahdollista.

Äänisaalis jäi kolmeen prosenttiin, vaikka ennakko-odotukseni olisi ollut lähempänä viiden prosentin rajaa. Entisen SKDL:n perillisistä SKP:n ääniosuus oli 1,9 prosenttia. Sen avulla puolue saa kuitenkin yhden valtuutetun.

Vasemmistoliiton hienoisen tappion suurin tekijä on omien valtuutettujen vähäisyys liitoskunnissa. Pohjassa ja Tammisaaressa valtuutettua ei vasureilla ollut lainkaan. Näin ollen jatkuvuus ja tutut kasvot jäivät puuttumaan. Vasemmistoliittoa ei näissä kunnissa ole vuosiin mielletty poliittisesti vaikuttavaksi voimaksi. Jouduttiin aloittamaan lähes puhtaalta pöydältä. 

Karjaan valtuustossa aktiivisesti vaikuttanut Harry Yltävä nousi ansaitusti Vasemmistoliiton edustajana uuteen Raaseporin valtuustoon. Varavaltuutettuna tulee toimimaan Birgit Kvarnström, tammisaarelainen Raaseporin Vasemmisto ry:n puheenjohtaja. Kolmanneksi eniten vasemmiston ääniä sai allekirjoittanut.

Jos heikohkon menestyksen muita syitä etsitään, niin järjestölasien läpi katsoen vaaleihin organisoituminen olisi pitänyt aloittaa puolta vuotta aikaisemmin. Raaseporin Vasemmisto tosin vilahteli kevään ja kesän aikana mediassa, mutta kasvogalleria jäi suppeaksi. Myös tiedotuksessa haparoitiin. Uusi järjestö ei ollut vielä löytänyt tehokkaimpia toimintamuotojaan. Totuuden nimissä pitää sanoa, että myöskään taloudellisesti edellytyksiä voimaperäiseen vaalikampanjaan ei ollut. Silti näkyvyys lehtien palstoilla oli kohtuullinen. Aivan oma lukunsa on kaksikielisyys. Toistaiseksi Raaseporin Vasemmisto on ollut liiaksi suomenkielisten järjestö, joten kehittämistä riittää.

Kunnallisvaalien ilmettä määritteli valtakunnanjulkisuudessa selvästi kokoomuksen noste ja uho. Sen rinnalla perussuomalaisten menestys tuntui olevan medialle tärkeää. Demarit kärsivät kirvelevän vaalitappion, mutta Keskusta vielä suuremman. Vihreät ajoivat ensi kertaa Vasemmistolliton ohi valtakunnallisissa vaaleissa.

Tilanteen ollessa tämä Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhosen selitys tappion syistä ei vakuuta. Hänen mukaansa Vasemmistoliiton viesti ei mennyt perille. Epäilen selityksen pätevyyttä, viestiä ei joko ollut tai se oli hyvin piilotettu.

Jos politiikassa vihreiden kanssa kamppaillaan heidän aseillaan, demareiden kanssa kilpailemalla voimakkaimmista elvytyspuheista ja perussuomalaisten olemassaoloon ei reagoida lainkaan, niin missä pihvi eli viesti?

Tässä on kysymys, joka varmuudella saa jatkossa aikaan syvällistä pohdiskelua Vasemmistoliiton kentässä.

Jälkikirjoitus 3.11.2008

Tarkasteltuani Raaseporin vaalitulosta äänestysalueittain totesin ilokseni, että Åminneforsissa eli omalla asuinalueellani Vasemmistoliiton kannatus oli 10,3 prosenttia. Se on ylivoimaisesti suurin vasemmiston ääniprosentti koko Raaseporin alueella.

Kiitos tuesta, työ jatkuu!

Kokoomus rakastaa kunnon voyeristin tavoin työtä ja sen symboleja. Ymmärrettävänä tavoitteena on puolueen luokkaluonteen hälventäminen käyttämällä vaalipropagandassa työväestöön ja työväenliikkeeseen historiallisesti assosioituvia työn tunnuksia. Vaalipuheissa ei työstä ole puutetta.

Nyt jo useamman vuoden ajan käytetty idea on varmaankin lähtöisin mainostoimiston ideatiimistä. Voi olla niinkin, että suuren rahan edustajat tässä torjuvat kollektiivisesti tiedostamattomia omantunnonvaivojaan ja levittävät ne poliittiselle laajakankaalle koko vaalikarjan karnevalistisesti myötäelettäväksi.

Kokoomuksen talouspoliittinen viesti kuntavaalien yhteydessä perustuu pinnallisesti katsoen ns. talonpoikaisjärkeen. “Ei pidä odottaa, että olemassaoleviin rakenteisiin kaadetaan vain uutta rahaa. Pitää toimia kuten kotitalouksissa, on elettävä varojen mukaan.” Viesti tuntuu äkikseltään oikealta. Mutta sitä pitääkin ensin purkaa, jotta talonpoikaisjärkeen verhottu todellinen sanoma ja äänestämismotiivi paljastuu.

Kunta on organisaationa luotu hoitamaan kansalaisten itsehallintoa rajojensa sisällä. Vuosikymmenten poliittisen työn ansiosta kehittynyt lainsäädännön ja säädösten verkko pitää sisällään nimenomaan erilaisesta sosiaalis-taloudellisesta asemasta aiheutuvien epätasa-arvon elementtien vähentämisen ja poistamisen yhteiskunnassa. Siksi Katainen Oy:n viesti johtaa harhaan.

Jos perustuslaillisia oikeuksia, kuten esimerkiksi oikeutta koulutukseen ja sivistykseen sekä kunnolliseen sosiaaliturvaan ei kunnan talouden heikon tilan vuoksi voida toteuttaa, on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko jätetään tehtävät hoitamatta tai sitten turvataan eri keinoin kunnalle tarvittavat taloudelliset resurssit. Ensinmainittu vaihtoehto ei nykylainsäädännön mukaan ole mahdollinen.

Tässä ei tule lainkaan kyseeseen kokoomuksen reseptin noudattaminen. Ei voida lopettaa perustavien ja lakisääteisten palvelujen tuottamista. Ei voida vetää kunnan säkin suuta umpeen. Kokoomuksen reseptin motiivina onkin yksinkertaisesti säilyttää varakkaan väestön rahaan perustuvat etuoikeudet. Varakkaiden kukkarolle ei kokoomuksen hallitessa ole kellään asiaa. Kun niukkuus vaivaa, sellainenkin vaihtoehto nimittäin saattaa tulla jonkun mieleen.

Tässä on kokoomuksen perustava poliittinen missio. Poikamainen hymyily peittää taakseen kyynisen laskelmoinnin. Kokoomus käyttää tietoisesti hyväkseen keskiluokkaisten ihmisten helposti mobilisoitavissa olevaa ahneutta ja taipumusta köyhimpienkin ropojen kadehtimiseen.

Tämä on kokoomuspolitiikan todellinen käyttövoima. Tämä on kokoomuslaisen työnteon sisältö.

Ykköstelevision suuri vaalikeskustelu osoitti jälleen kerran yhden asian: Kuntien tilanteesta on lähes mahdotonta keskustella yleisellä tasolla.

Kuntien tilanne vaihtelee suuresti kunnan historiasta, sijaninnista ja alueellisesta kehityksestä riippuen. Suomen kuntien politiikasta vastaavat käytännössä suurimmat puolueet. Maaseudulla veto ja vastuu on Keskustalla, kaupungeissa myös demarit ja kokoomus muuttuvat valtapuoleiksi. Tämäkin on alueellinen ja paikallinen ongelma, eikä siitä asiallista keskustelua tv-tenteissä saada aikaan. TV1 on hallituksen tv-kanava ja se näkyy myös toimittajien kieli-keskellä-suuta -asenteissa. Suurin oppositiopuolue saa suunvuoron usein, koska se voi olla tuleva päättäjäpuolue.

Torstain tv-keskustelu alkoi omituisesti kokoomuksen vaalitunnusten ja symbolien esittelyllä. Miksi juontajien piti alkukevennyksenä tarjoilla keskustelijoiden käsiin kokoomuksen talkoorukkasia? Miksi piti ottaa esille myös kokoomuksen vaalimainoksissa esitellyt kokoomuksen mainostoimistohumoristien sirpit ja vasarat?

Sen sijaan ei esitelty Kataisten sukutilalta löydetyn joukkohaudan esiinkaivamisessa käytettyjä työkaluja eikä myöskään niitä koneita, joiden avulla hautaan pannut ihmiset kylmättiin. Myös se tilanne, jossa ruumiit aikoinaan, ilmeisestikin ostopalveluna tuotettiin, jäi vaille käsittelyä.

Kuntien ongelmissa valtion politiikalla on merkitystä. Trendi on valtion kunnille tulonjakona siirtämän rahan väheneminen ja kuntien tehtävien laajeneminen. Rakennemuutos kohdistuu pahemmin laita-alueiden ja yleensä maaseudun kuntiin. Suomen väestö valuu kohden etelää ja vain muutama kasvukeskus sinnittelee ja jopa etenee muun Suomen alueella. Tämä kehitys johtaa kuntien tilanteen eriytymiseen.

Monin paikoin syntyy paradoksaalinen ja lähes mahdoton tilanne. Heikko kuntatalous ja kunnan huono maine estää ammattitaitoisen henkilöstön saamisen kunnan palvelukseen.  Joudutaan turvautumaan ostopalveluun, joka esimerkiksi terveyden- ja sairaanhoidon puolella nostaa kustannukset jopa kolminkertaiseksi omatuotantoon verrattuna. Syöksykierre on valmis.

TV-keskusteluissa kuntien moninaisuus ja erilaisuus on mahdotonta ottaa huomioon. Syntyykin kysymys, eikö nykymuotoisista keskusteluista tulisi kokonaan luopua? Eikö voitaisi siirtyä alueellisiin keskusteluihin, joissa voitaisiin lähestyä paremmin kuntien ja alueiden konkreettisia ongelmia ja etsiä niihin ratkaisuja?

Nythän keskustelu on vain suurimpien puolueiden enemmän tai vähemmän suoraa mainosta. Miten puheenvuorot jakautuvat ja keskustelu etenee, riippuu suuresti juontajista ja heidän ennalta suunnittelemistaan kysymyksen asetteluista.

Suuret periaatelinjaukset ja niihin liittyvät ongelmat, kuten palvelujen ulkoistaminen, ostopalvelujen käyttö, valtiontuen kohdentaminen ja kuntaliitosten ongelmat ja mahdollisuudet ovat sellaisia asioita, joista olisi syytä kriittisesti keskustella jatkuvasti, ei vain satunnaisluonteisissa “vaalitenteissä”.

Pääministeri Vanhanen palasi Brysselistä valaistuneena. Hänen viestinsä pienen Suomen kansalle kuului: Investoidaan ilmastoteknologiaan, se on parasta laman torjuntaa.

Mahtaako Vanhanen tietää, mitä sana ilmasto itseasiassa merkitsee? Mahtaako hän tietää, mitä ilmastoteknologia merkitsee vai merkitseekö mitään?

Vanhasen viestin ymmärtämiseksi suosittelen luettavaksi artikkeliani EU:n energiapelistä.

Raaseporissa suomenkieltä puhuu äidinkielenään noin 30 prosenttia kuntalaisista. Elämme siis lain tarkoittamassa mielessä kaksikielisessä kunnassa. Kahdeksan prosentin vähemmistöosuus riittäisi tämän statuksen saamiseen.

Neljäntoista vuoden kokemuksella voin todistaa, että suomenkielistä ei täällä sorreta ja kantaväestön kanssa umpihämäläinenkin tulee hyvin toimeen. Puheet suomenruotsalaisten ystävällisyydestä ja avoimuudesta eivät ole vailla pohjaa, Pohjassakaan. Myös heikommin suomea puhuvien viranomaisten kanssa kommunikaatio onnistuu, joskus puhumalla vaikkapa yhtäaikaa sekakieltä.

Mutta mutta. Enemmistöasema saattaa aiheuttaa tahatonta yksisilmäisyyttä. Kielilainsäädäntö on perusteissaan selvä, mutta jättää eräitä asioita kunnan omaan harkintaan. Ei jokaista pöytäkirjaa tai dokumenttia voida vaatia käteen molemmilla kunnan kielillä. Demokratia on yleensä enemmistön demokratiaa. Siksi suomenkielisen väestönosan oikeuksien toteutumisesta on pidettävä aktiivisesti huolta.

Lyhyen tähtäimen reseptiä ei ole tarjota. Oman kokemuksen ja havaintojeni tuloksena korostaisin kolmea, suomenkielistä kulttuuria ja kaksikielistä elämää parantavaa asiaryhmää:

1. Kirjastolaitoksen kehityksestä ja elinvoimasta pitää huolehtia. Raaseporin pääkirjasto voi luontevasti toimia Tammisaaressa. Sivupisteet olisivat Karjaalla ja Pohjassa. Kirjastoautokin on ja tuntuu pysyvän. Jos hankinnoissa noudatetaan kielipohjaan perustuvaa prosenttijakautumaa, materiaalin hankintapäätökset tulisi perustaa yhteisesti hyväksytyille periaatteille. Linjausten tueksi olisi hyvä tehdä käyttäjäkyselyitä. Kirjastohenkilökunnan kulttuurintuntemukselle tulee tässä väistämättä suuri merkitys, jotta hankinnoissa seurataan aikaa ja kyetään turvaamaan sekä kotimaisen, että ulkomaisen materiaalin edustavuus.

Hankintojen alakohtainen tärkeysjärjestys olisi ilman perusteluja seuraavanlainen: Kaunokirjallisuus, musiikki, elokuvat. Internetin kehittäminen ja päätteiden riittävyys ovat nykyisin kirjaston laatukriteereitä. Myös lukusali on tärkeä peruspalvelu. Kirjastotoimen merkityksestä näyttäisi vallitsevan poliittinen konsensus. Valtuusto tehköön tämän mukaisia budjettipäätöksiä. Opintomatka Salon kirjastoon kannattaa, vaikka ratkaisuja ei suoraan haluttaisikaan kopioida.

2. Koulujen ohjatut iltapäiväkerhot voivat olla hyvää opastusta suomenkielisen kulttuurin pariin. Jokainen nappula etsiytyy automaattisesti tietokoneen ääreen ja kykenee löytämään sieltä mieltä kiehtovat, äärimmäistä tuhoa ja murskattuja ihmiskalmoja tuottavat pelinsä. Tämän virtuaalikauhulan vastapainoksi ohjattu askartelu- ja harrastustoiminta voisi edistää tasapainoisempaa henkistä kehitystä, omaehtoista suomenkielen käyttöä ja monipuolisemman todellisuuskäsityksen muodostumista.

3. Suomenkielisen median ja viestintästruktuurin tietoinen kehittäminen tulisi olla huomion keskipisteessä. Alueen suomenkielistä väestöä yhdistävää lehteä, Etelä-Uusimaata olisi syytä tukea ilmoittelun ohella myös harrastusjuttujen, reportaasien ja vinkkien muodossa. Internetin avulla voidaan rakentaa hyvin monipuolinen ja -tasoinen tiedonvaihtoa, mielipiteen muodostusta ja yhteistä viihtymistä parantava virtuaaliyhteisö. Se on luontevaa kytkeä kunnan, hengellisten sekä muiden yhteisöjen ja yhdistysten verkkoon, alueen yrityksiä ja niiden tarpeita unohtamatta.

Huomiota pitäisi kiinnittää myös suomenkielisen alueradion palvelun kehittämiseen. Vapaa sivistystyö eri muodoissaan voi alueella suhteellisen hyvin ja ansaitsee jatkossakin täyden tuen. Paikallinen tv-toiminta ja FSTovat medioita, joiden käyttöä tulisi tavalla tai toisella kyetä edistämään.

Suomenkielisen kulttuurin tukemiseen liittyy myös Raaseporin Vasemmiston pohjalaisten kunnallisvaaliehdokkaiden kirjastoa koskeva kannanotto täällä.

Talouden kasvaessa ja suhdanteiden suosiessa EU:lla on kykyä säädellä kurkkujen käyryyttä ja ryhtyä ohjaamaan jopa hiilidioksidin määrää ilmakehässä.
Nyt kun kipristellään kapitalistisen kasvukriisin kynsissä, EU ilmoittaa, että hoitakaa poijjaat talouskriisit siellä jäsenmaissa. Valtioiden rajoilla on jälleen merkitystä ja EU osoittautuu hampaattomaksi.

Vanhanen viihdytysjoukkoineen on ilmoittanut, että pankkitalletukset on turvattu. Tämä ilmoitus on vain puhetta. Hallituksen tulisi pikaisesti valmistella suunnitelma siitä, miten valtio käytännössä maksaa pankkien mahdollisesti kaatuessa menetetyt rahat säästäjille. Olisi suunniteltava, mistä rahat otetaan valtionbudjettiin ja millaisella aikataululla maksatus olisi mahdollinen tositilanteessa. Ei tällaiseen olla mitenkään valmistauduttu.

Tämäkään ei vielä riitä. Aivan yhtä tärkeää olisi valmistautua korko- ja vuokrasäännöstelyn toteuttamiseen siltä varalta, että pudotuspeli todella alkaa. Meillä on kokemusta siitä, miten ja kenen kustannuksella pankkien suuromistajien omaisuus turvattiin edellisen pankkiriisin aikana.
Se oli koivistolainen tapa ja aiheutti satojen tuhansien ihmisten suistumisen vuosikymmenten kurjuuteen, jopa itsemurhiin.

Tällä kertaa tulisi poliittisesti huolehtia siitä, että mahdollisen laman seuraukset jaetaan tasaisemmin ja että yksittäisten perheiden ostovoima ja yritysten toimintarahoitus turvataan myös heikoimpien rahalaitosten kaatuessa.

Uskon, että talous jälleen kääntyy kasvu-uralle. Mutta se tapahtuu vasta sen jälkeen, kun kansainvälinen keinottelukupla on puhkaistu ja omaisuuksien uusjako suoritettu siirtämällä tosirikkaille jälleen riittävästi kansalaisilta kerättyjä verovaroja.