Jouluna kaikki on toisin
Maa hiljenee joulun viettoon. Jokainen tietää silti, että aika on poikkeuksellinen ja tulevaisuus täynnä avoimia kysymyksiä. Talouden johtokeskuksissa tehdään kuumeisesti inventaaria reaalisesti olemassaolevista arvoista. Se työ ei taukoa joulunakaan.
Monien katseet ovat suuntautuneet meren taakse. Vuoden vaihteen jälkeen nähdään, löytyykö USA:n uuden presidentin kansliasta radikaalisti uutta tietoa ja uskallusta. Sitä laajalti toivotaan huolimatta aikaisempien vallansiirtojen yhteydessä koetuista pettymyksistä. Monet johtavat poliitikot niin meillä kuin muuallakin ovat omia toimiaan suunnitelleet ja ajoitelleet juuri USA:n linjauksia odotellen.
Kun kansainvälinen talousinventaari on valmis, tulee rakenteellisten uudistusten vuoro. Aikaa kuitenkin kuluu, ennenkuin suuren romahduksen romuttama finanssijärjestelmä on remontoitu ja alkaa ruokkia reaalitalouden prosesseja. Tästä syystä alamäki voi jatkua pitkälle yli seuraavan vuoden. Konkurssi seuraa toistaan ja ammattiliittojen työttömyyskassat ruuhkaantuvat.
Viime kuukausina on paljon keskusteltu rahoitusjärjestelmän valvonnan ja säätelyn lisäämisestä. Tarpeesta olisi varmaan vakuuttunut sokea Reettakin, ellei ole joutunut jo nahkurin orsille. Ongelmaksi nousee säätelyn määrä ja subjekti. Miten paljon rahasäkkien vartijat sietävät valvontaa? Kysymys voidaan muotoilla myös koskemaan rahoitusjärjestelmän läpinäkyvyyttä.
Kuka sitten olisi se valvoja? Pankit eivät siihen sovellu, eiväthän ne luota toisiinsa, ehkä eivät itseensäkään. Lisäksi kansainvälinen finanssijärjestelmä ei ole julkisen vallan käsissä läheskään kokonaisuudessaan. Esitettyjen arvioiden perusteella hallitusten määräysvallassa olevat elimet pääsevät käsiksi vain kolmannekseen liikkeellä olevista rahoista. Rahavirtojen pääuoman linjaavat parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella huseeraavat raharuhtinaat.
Vaikka periaatteessa päästäisiin yksimielisyyteen säätelyn tarpeesta ja keskeisistä menettelytavoista, globaalitalouden finanssijärjestelmän ohjaukseen ei ole käytettävissä toimeenpanevaa elintä esimerkiksi YK:n turvallisuuneuvoston tai Haagin kansainvälisen tuomioistuimen tapaan. Kun on nähty, että neoliberalistinen talousmalli on olennaisilta osiltaan viallinen, tämä puute lienee nousemassa esille.
Ja sen jälkeen alkaa keskustelu, joka on tullut tutuksi myös muita kansainvälisiä kriisejä käsiteltäessä. Ketkä tällaisen elimen voisivat muodostaa? Olisiko YK kaikkine puutteineenkin sopiva taho? Kenellä olisi päätöksiin veto-oikeus? Olisivatko kaikki valtiot tasavertaisesti oikeutettuja osallistumiseen? Ketkä ehkä kuuluisivat roistovaltioiden kastiin? Ja niin edelleen.
Ongelma on mittava ja paljon kysymyksiä joudutaan pikaisesti ratkaisemaan. Ehkä jätämme haasteen sovinnolla hautumaan. Ei sentään yli vaalien, mutta ainakin yli joulun ja uudenvuoden pyhien. Näissä merkeissä toivotan kaikille lukijoille rauhaisaa joulunaikaa.
Kari Arvola