Eräiden näkemysten mukaan vasemmisto joutuu uudistuessaan etsimään työtä eli se on aikansa elänyt. Tekemisestä on kuitenkin ylikysyntää nopeassa muutoksessa, jota parhaillaan eletään. Tämä asettaa tilannearvioiden pitävyydelle kovia vaatimuksia. Otan esimerkkinä yhden asiakokonaisuuden, eli ilmasto- ja energiapolitiikan.
Vasemmistoliitto suhtautuu tähän problematiikkaan nojautuen kahteen johtoajatukseen: ei ydinvoimaa ja energiaratkaisut sellaisiksi, että niillä suojellaan ilmastoa. Ilmaston suojeleminen on myös EU:n virallista politiikkaa. Siitä riippumatta, millä itse kukin näkemyksiään perustelee, suhteellisuuden taju pitäisi säilyttää. Suomalaiset muodostavat maapallon väestöstä 0,06 prosentin siivun. Tämän joukon tekeminen hiilettömäksi ei vaikuta sen paremmin maailman energiataseisiin kuin hiilidioksidin pitoisuuteen ilmakehässä.
EU:n päästöosuus on prosenteissa alle 14 ja alenemaan päin. Ei päästöpolitiikan, vaan teollistuvien kehitysmaiden päästöjen kasvun vuoksi. Näin ollen on tuloksetonta resurssien haaskaamista virittää energiapolitiikka ilmastotavoitteen mukaan ja pyrkiä sen eturintamaan asiaan kuuluvia uhrauksia esitellen. Meidän uhriksemme riittää selviäminen EU:n ilmasto- ja energiapoliittisista määräyksistä. Pelkästään niihin sisältyvä uusiintuvan energian osuuden kasvattaminen 38 prosentin tavoitetasolle on näillä näkymillä erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, kun metsäteollisuuden prosessien osuus energiantuotannosta on romahtanut.
Tavoitteen saavuttaminen edellyttää bioperäisen energiantuotannon voimakasta kasvattamista ja tuulivoiman lisärakentamista. Siksi mm. sähkön verottaminen tulee huomattavasti kiristymään. Sekä tuulivoiman, että bioperäisen energian kasvattaminen vaatii jatkuvaa rahatukea. Nämä vaatimukset kohdataan samanaikaisesti niiden haasteiden kanssa, jotka globaali talouskriisi ja investointien ja pääomien karkaaminen halvan kustannustason maihin merkitsee. Arvioni on, että tavoitetta ei kyetä saavuttamaan resurssien niukkuuden vuoksi. Kysymys sinänsä on koko tavoitteen rationaalisuus.
Vasemmistoliitto ei toistaiseksi ole kiinnittänyt mitään huomiota edustamansa energia- ja ilmastopolitiikan kustannuksiin ja sosiaalisiin seurauksiin. Se on outoa, kun puolue muilla elämänaloilla kamppailee pienituloisten ihmisten ja palkansaajien etujen puolesta hyvinkin johdonmukaisesti ja asiantuntemusta osoittaen.
Energia on kaiken elämän perusta. Vasemmistoliitto tarvitsee sellaisen energiapoliittisen linjauksen, jota voidaan perustella rationaalisesti sekä suomalaisen yhteiskunnan selviämisen, että vasemmistoliiton kannattajakunnan näkökulmasta. Puolueen energiapolitiikassa resurssien niukkuus tulisi ottaa vakavasti. Voimavarat ja raaka-aineet tulisi inventoida ja tavoiteasetannassa pyrkiä kustannustietoisuuteen. Kyse on kansakunnan tulevaisuudesta, selviämisestä globaalissa kamppailussa ja kansalaisten elintason puolustamisesta.
Lihavat vuodet ovat kenties peruuttamattomasti muuttumassa laihoiksi. Vasemmistoliitolla ei ole mitään syytä pyrkiä ylittämään EU:n meille määrämiä tavoitteita sen paremmin ns. ilmastonsuojelun sektorilla, kuin energiapolitiikassa. Siitä meitä ei palkita. Uskon, että sitkeä ja johdonmukainen asiapohjalla etenevä työ tuo pidemmällä aikavälillä myös suuremman poliittisen sadon, kuin riehuminen maailmanlopun saarnaajien joukossa olemassaolon fyysisiä perusteita murentamassa.
Puheenvuoro Vasemmistoliitto Uusimaan piirikokouksessa 15.11.2009