Kari Arvola

Amerikkalaisen uutiskanava Fox Newsin mukaan uskottavuuskiiriin ajautunut hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC valmistelee hiljaisuudessa toimintansa uudistamista. Uutinen perustuu IPCC:n Geneven pääkonttorista saatuihin tietoihin. Uudistushanke etenee hitaasti, koska IPCC:n johto joutuu neuvottelemaan jokaisesta toimenpiteestään kaikkien sitä rahoittavien 194 jäsenvaltionsa kanssa:

“Brenda Abrar-Milani, an external relations officer at the IPCC’s office in Geneva, Switzerland, said changes have been slow in coming because “we have to inform the governments (all 194 member States) of any planned steps, and they are the ones who eventually take decisions on any revision of procedures.”

IPCC:n uudistusvaatimukset ovat voimistuneet sitä mukaa, kun tiedot sen työtä leimaavasta korruptoitumisesta ja ilmaston muutosten tarkoitushakuisesta liioittelusta ja esitetyistä vääristä tiedoista ovat täsmentyneet. Myös järjestön keskeisenä tietolähteenään käyttämä englantilainen ilmastontutkimuslaitos Met Office kehittelee myrskyn silmässä omia uudistussuunnitelmiaan. Niitä on Fox Newsin mukaan käsitelty alkuviikolla 150 asianosaisen tutkijan kokouksessa Turkin Antalyassa.

Korjaustoimet ovat ilmeisen tarpeellisia. Silti niiden tuloksiin voi jo ennakolta suhtautua varauksellisesti. IPCC on niin voimakkaasti toisiinsa kietoutuneiden poliittisten ja taloudellisten intressien sitoma, että sen muuntautuminen riippumattoman ja objektiivisen ilmastotutkimuksen koordinaattoriksi ja organisaattoriksi ei tunnu mahdolliselta. Siitä selvä osoitus on järjestön keulahahmon, puheenjohtaja Rajendra Pachaurin toiminta ja menettely kriisin keskellä.

Myös Suomen Ilmatieteen laitoksen IPCC:n toimintaan virkansakin puolesta osallistuvan  johdon kannanotot, tai pikemminkin kantaa ottamattomuus, kertoo havainnollisesti siitä, miten tiukasti IPCC on organisaationa asemoitu tarkoitushakuisen poliittisen tutkimuksen ja propagandan tyyssijaksi.

Päivitys 27.2.2010

Ulkomaisten lehtitietojen mukaan YK:n ilmastosihteeristön Balilla (jälleen kerran) järjestämä mittava ympäristöministerikokous on päättänyt IPCC:n toiminnan asettamisesta riippumattoman tarkkailuelimen valvontaan. Se luvataan koostaa johtavista tiedemiehistä (Al Gore, Hansen, Pachauri, Rahmstorf??). Ei ole sattunut silmiin suomalaisesta mediasta asiasta kertovia uutisia. IPCC:tä koskevista uudistuksista tiedotetaan virallisesti tulevalla viikolla.

Uuden Suomen artikkelin mukaan Suomi on rahoittanut Pachaurin TERI-instituuttia vuodesta 2004 noin 500 000 eurolla ja saman verran varoja on budjetoitu. Kyseinen herra on myös saanut korkean suomalaisen kunniamerkin.

Tiedotusvälineet ovat Englannissa, Saksassa, Intiassa ja USA:ssa kertoneet yksityiskohtaisesti IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachaurin laajoista liiketoimista, joissa ilmastonmuutoksen torjunnan kyltin alla imuroidaan julkista ja yksityistä rahaa Pachaurin ja hänen instituuttinsa käyttöön. Uutisista käy ilmi, että herra elää juuri päinvastoin, kuin hän vaatii muuta maailmaa elämään.

Ei ole syytä tukea esimerkiksi Pachaurin instituutin golfkentän rakentamista ja käyttöä alueella, jossa väestö kärsii kroonisesta vesipulasta. Valtiontalouden tarkastajien olisi syytä paneutua laajemminkin “ilmastoteollisen kompleksin” saamaan julkiseen rahoitukseen.

Suomessa tarvitaan ehdottomasti energia- ja ympäristötutkimusta. Ilmaston “suojelemiseen” suuntautuvan ideologisen kampanjoinnin ja näennäistutkimuksen rahoitukseen ei tällä maalla ole varaa eikä tarvetta.

Vasemmistoliitossa on meneillään ohjelmatyö, jonka yksi haara koskettaa yrittäjäpolitiikkaa. Niukka keskustelu aiheesta on käyty sähköpostirenkaassa ja netin Vuorovaikuta.orgissa salasanan takana. Teeman käsittelyllä on selvästi puoluepoliittinen tilaus, mutta kiinnostus aiheeseen on puolueen aktiivien piirissä ymmärrettävistä syistä laimea. Yrittäjäproblematiikan taustalle pitäisikin mielestäni saada hahmotelluksi myös suurempaa kehityslinjaa. Se edellyttäisi “maailman tilan” pohdintaa eli näkemystä sitä, mihin olemme menossa ja mitä roolia yrittäjyys tulee lähivuosina ja vuosikymmeninä vasemmistossa esittämään.

Vasemmistoliiton piirissä on totuttu ajattelemaan jakopolitiikan käsittein, että kunhan hyvin vaaditaan, niin saadaan riittävästi kannatusta ja sitten, niin mitä sitten? Pannaanko pystyyn jonkinlainen sosialismi vai tehdäänkö jäsengallup, jolla selvitetään, millainen olisi kannattajien ja puolueen jäsenten mielestä hyvä Suomi? Ikään kuin olisi oikein ja luvallista voluntaristisilla tahtopäätöksillä tehdä merkittäviä tulevaisuutta koskevia linjavalintoja. En sellaisen ajattelun kantavuuteen usko. Realiteettien taju on elämisen ensimmäinen ehto.

(more…)

Helsingin yliopiston ympäristönmuutoksen professorin Atte Korholan mukaan kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on tullut tiensä päähän. Asiasta kertoo Tekniikka ja talous -lehti.

Korholan asemassa olevalta virkamies-tutkijalta kannanotto on vaatinut kansalaisrohkeutta. Ilmastokysymyksestä on viime vuosina tehty keskeinen strateginen ongelma, jonka avulla on pyritty säätelemään energiapolitiikkaa ja haettu valta-asemia kansainvälisellä näyttämöllä.

Aktiivisen tutkijataustan omaava Korhola on ollut hyvin todennäköisesti jo pitkään tietoinen monien IPCC:n esille nostamien väittämien virheellisyyydestä. Esimerkiksi keskiajan lämpöjakson häviäminen ns. Mannin lätkämailalämpökäyrässä on Korholan omankin tutkimuksen perusteella selkeästi todellisen lämpökehityksen vääristelyä.

Korhola on hyvin perustein kommentoinut kriittisesti myös pohjoisten jäiden sulamista koskevia ennusteita. “Ilmastogate” eli julkitulleet väärinkäytökset, tiedon manipulointi ja tarkoitushakuinen lähteiden käyttö ilmaston muutosta esittelevissä julistuksissa oli nähtäväsi oljenkorsi, joka katkaisi aasin selän.

Asia ei kuitenkaan ole tällä selvä. Toistaiseksi on nostettu keskusteluun IPCC:n johtajan Pachaurin erottaminen, instituution toimintatapojen uudistaminen, sen roolin uudelleenarviointi kansainvälisessä politiikassa ja myös suhde valtiovaltaan. Ehdotuksia ilmastoa koskevien tutkimustulosten seurannasta ja käytöstä tullaan näkemään jatkossa monenlaisia.

Suurin aihepiiriä koskeva sisällöllinen haaste on kuitenkin luopuminen näkemyksestä, jonka mukaan hiilidioksidi säätelee dramaattisin seurauksien ilmaston muutoksia.  On riittävästi tieteellistä näyttöä siitä, että kyseisen kaasun vaikutusta on merkittävästi, jopa ratkaisevasti liioiteltu.

Jos tai kun tutkimus jatkossa voidaan irrottaa poliittisesta, taloudellisesta ja ideologisesta talutusnuorasta, kuva ilmaston muutosten laadusta, syistä ja ohjaamismahdollisuuksista muodostuu hyvin moniulotteiseksi. Ihmiskunta kykenee kylläkin merkittävästi muuttamaan ympäristöään ja tätä kautta myös maaperän, ilmakehän ja vesistöjen lämpöominaisuuksia. Mutta muutosten suuntaa ja suuruusluokkaa ei nykytiede kykene ennakoimaan.

Vielä turhauttavampaa on asettaa ihmiskunnalle sellaisia ilmastoa koskevia poliittisia ja taloudellisia tavoitteita, joita ei käytettävissä olevan tiedon ja resurssien varassa voida toteuttaa.

Vasemmistoliitto valmistautuu kesän liittokokoukseen rakentamalla poliittista tavoiteohjelmaa. Koska puolueen päälehti piiloutui nettiin, ei valmistautumista juuri huomaa. Puoluehallituksen asiaa pohjustava dokumentti on kylläkin luettavissa internetin osoitteessa http://vuorovaikuta.org. Sivusto tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun. Osallistuminen on toistaiseksi ollut merkittävän vähäistä. Syyn saattaa ymmärtää kun tutustuu puoluehallituksen aivoituksiin.

Pohjateksteissä on listattu noin kaksisataa vaatimusta, esitystä ja toivetta, jotka Vasemmistoliiton johdon mielestä tulisi täyttää paremman maailman aikaansaamiseksi. Osa ehdotuksista voitaisiin toteuttaa, jos parlamentaarista voimaa olisi merkittävästi nykyistä enemmän. Osa edellyttäisi toteutuakseen ratkaisevan valta-aseman saavuttamista. Osa vaatimuksista koskee sellaisia globaaleja prosesseja, joihin suomalaisten kansakuntana ja vasemmistoliiton puolueena ei ole mahdollista vaikuttaa.

Tässä mielessä kyseessä on perinteinen poliittinen ohjelma-asiakirja. Ei ole odotettavissa, että pohjatekstiin puolueen jäsenistön taholta tehtäisiin merkittäviä muutosehdotuksia. Järjestöjenkin aika aloitteiden tekoon on käytännössä umpeutunut. Ja kun asiakirjan laadintaan on ilmeisesti valjastettu puolueen parhaat tytöt ja pojat, ei itse kokoukselta voida enää odottaa kovin suuria muutoksia. Mutta auttaako ohjelma eteenpäin?

(more…)

Ns. ilmastogaten julkisuuteen tuomat paljastukset eräänlaisen ilmastokartellinen olemassaolosta täydentyvät lähes päivittäin.

IPCC-vetoisen ilmastotutkimuksen ja elinkeinoelämän välillä on muutaman vuoden ajan rakenneltu molemmin puolin hyödyllistä yhteistyötä. Peli ei ole aivan reilua ja rehellistä, sillä se edellyttää korruptiota ja tutkimustiedon väärentämistä.

Kun ilmastotutkija ennustaa ponnekkaasti jäätiköiden sulamista, hän saa tilauksia huolestuneilta hallituksilta. Kun suuret vakuutusyhtiöt saavat ilmastotutkijoilta shokeeraavaa tietoa rajumyrskyjen ja tulvien pahenemisesta, niiden vakuutuskauppa kukoistaa.

Pienenä hyvän tahdon eleenä kukkaron nyörejä hellittäneille yrityksille myönnetään ympäristöpalkintoja niiden toiminnasta maailman pelastamiseksi.

Mm. Pepsi Cola ja Honda ovat saaneet Rajendra Pachaurin TERI-instituutila ympäristöpalkinnon vastapalvelukseksi avokätisestä projektirahasta. Myös öljy-yhtiöitä on palkittu rahoitustuesta. Asiasta on ottanut selvää brittilehti.

Aivan kitkatta ei tämä peli enää suju. Kun englantilaisen ilmastotutkimuslaitoksen johtaja joutui tiedon salaamista ja manipulointia koskevien paljastusten vuoksi eroamaan, ovat miehen hermot nyt kireällä. Itsemurhauhkaukset eivät kuitenkaan muuta tehtyä tekemättömäksi.

Huolimatta ennätysmäisen talvisesta säästä pohjoisella pallonpuoliskolla on satellittimittausten osoittama tammikuun keskilämpö ilmakehän alaosassa noussut lähes yhtä korkealle, kuin vuonna 1998, jolloin El Ninjo -ilmiö nosti lämmön satelliittimittauksen aikakauden ennätyslukemaan.

Lähde: http://www.drroyspencer.com/wp-content/uploads/UAH_LT_1979_thru_Jan_10.jpg

Nousun syyksi esitetään toisaalta nytkin vaikuttavaa El Ninjoa, toisaalta harvinaisen pitkään jatkunut kylmän ilman pakkaantuminen pohjoisille alueille on estänyt valtamerten pinnan jäähdytysta. Kyse ei ole vain lämpimästä ilmasta. Myös valtamerten pintakerrosten lämpötilan nousu osoittaa, että lämmin tammikuu on tosiasia:

Lähde: http://www.drroyspencer.com/wp-content/uploads/AMSR-E-SST-thru-Jan-2010.jpg

Satelliittimittauksen osoittama lämpökehitys ilmakehän eri korkeuksissa löytyy täältä.

Miksi seurata satelliittimittausta?

Satelliittien avulla määritelty lämpökehitys ei ole kalibroitu vastaamaan maanpinnan läheisyydessaä mitattua lämpöä. Voidaan kysyä, miksi siis tarkastella lämpökehitystä satelliittien avulla, eikö havaintoasemien antama tieto kahden metrin korkeudella vallitsevasta lämpötilasta riitä?

Syy on se, että maanpinnan läheisyydessä tehdyt mittaukset antavat lämpökehityksestä juuri sellaisen kuvan, kuin mittalaitteiden sijoituspaikkojen keskimääräinen lämpö on. Ja kun kaupungistuminen etenee ja havaintoasemia lopetetaan (tai poistetaan hyväksyttyjen listalta), niin kuva lämpökehityksestä muuttuu. Satelliittimittaukset osoittavat ilmakehän sekoittunutta lämpöä, josta syystä niiden kuva keskimääräisestä lämpökehityksestä vertailuajanjaksoon nähden on maanpinnan mittauksia luotettavampi.

Ongelmana on satelliittiaikakauden lyhyt historia. Mittaustietoa on olemassa vuodesta 1979 lähtien. Kun ilmaston liikkeet, kuten sateisuuden muutokset, tuulisuus ja lämpötila vaihtelevat huomattavan pitkissä jaksoissa, on satelliittikauden mittausten perusteella tehty argumentointi pitkäaikaisesta ilmastonmuutoksesta epävarmaa. Maa-asemien mittaustietoa on käytettävissä aina 1700-luvulta saakka. Lämpötilan osalta niiden kertoma muutos ei ole merkittävää. Esimerkiksi kelpaa hyvin baijerilainen Hohenpeissenberg, joka sijaitsee maaseudulla, matalan vuoren laella. Sen osoittama lämpökehitys koko mittaushistorian ajalta (220 vuotta) on tällainen:

Lämpeneminen on tosiasia, mutta kahdessasadassa vuodessa tapahtunut muutos ylöspäin on vain 0,6 astetta. Jostain syystä IPCC käyttää lämpenemisargumentoinnissaan lähtökohtana tässäkin käyrässä erottuvaa 1800-luvun puoliväliä, jolloin elettiin ns. pikkujääkauden lämpöminimiä. Pitkänajan vertailuissa asioiden mittasuhteet asettuvat paremmin kohdalleen. Tässä mielessä myös maailman nimekkäimpiin kuuluvan ilmastotutkija Syun Akasofun reaalilämpötilan muutosten vertailu IPCC:n ennusteisiin on mielenkiintoinen:

Intialaisten epäluottamus YK:n yhteydessä toimivaa hallitustenvälistä ilmastopaneelia IPCC:tä kohtaan on johtanut maan irtaantumiseen IPCC:n toiminnasta. Asiasta kertoi brittilehden mukaan Intian ympäristöministeri Jairam Ramesh.

Ministeri katsoo, että maa ei saa IPCC:ltä sellaisia tuloksia, joihin voisi luottaa. Intia perustaa ilmaston muutosten tutkimukseen, samoin kuin Himalajan jäätiköiden tilanteen valvontaan erilliset organisaatiot (Indian Network on Comprehensive Climate Change Assessment INCCA ja National Institute of Himalayan Glaciology). Jäätikkötutkimusta tehdään yhteistyössä Pakistanin, Nepalin ja Bhutanin kanssa.

Intian päätös yhdistää saman katon alle 125 tutkimusorganisaatiota eri puolilta maata. Tarkoituksena on ylläpitää kontakteja myös kansainvälisiin tutkijoiden verkostoihin.

Ministeri kommentoi maansa ratkaisua toteamuksella: ““There is a fine line between climate science and climate evangelism. I am for climate science.”

Kiinalaiset ovat puolestaan julkaisseet epäluottamuksesta IPCC:tä kohtaan kertovan kannanoton hallituksen ja puolueen virallisessa tiedotuslehdessä China Dailyssä. Lehtiartikkelissa kerrotaan, että kiinalaiset tutkijat eivät usko hiilidioksidin lämmittävän ilmastoa IPCC:n edustaman hypoteeesin mukaisesti.

“The IPCC report offered no definite scientific basis for the sensitivity of climate change to atmospheric CO2 concentration, although a warming trend was witnessed in the latter half of the 20th century,” toteaa Kiinan tiedeakatemian maantieteen ja luonnonresurssien tutkimuslaitoksen apulaisjohtaja Ge Quansheng.

Amerikkalainen tutkimuslaitos NODC on korjannut pitkänajan mittauksiin perustuvaa valtamerten lämpösisältöä osoittavaa käyräänsä. Korjauksen jälkeen käyrä osoittaa lämpötilan olleen laskusuunnassa jo useiden vuosien ajan.

Lähde: http://wattsupwiththat.com/2010/01/31/nodc-revises-ocean-heat-content-data/

Bob Tisdalen grafiikka näyttää muutoksen aikaisemman ja korjatun kehityksen välillä. Käyrä kuvaa valtamerten vesimassojen lämpöenergian määrää mitattuna 0-700 metrin syvyydessä, ei esimerkiksi pintalämpötilan muutoksia.

Ilmaston lämpenemisen propagointiin keskittyneet tutkijat ja laitokset ovat James Hansenin johdolla antaneet yleisölle sellaisen kuvan tilanteesta, että meret lämpenevät samaan katastrofaliseen tapaan, kuin heidän mielestään ilmastokin. Kuitenkin mm. Argo-mittausverkoston tulosten perusteella on tiedetty jo ainakin vuodesta 2004 lähtien, että maapallon lämpösysteemin kokonaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeät valtameret eivät ole lämmenneet.

Pintapuolisen ajattelun mukaan lämpömäärän ja lämpötilan välinen käsitteellinen erottelu saattaa tuntua saivartelulta. Asia on kuitenkin juuri päin vastoin: Maapallon säätilojen ja lämpökehityksen kannalta on ratkaisevan tärkeää, missä maapallolle auringosta jatkuvasti saatu lämpöenergia kulloinkin on.

Säätilojen muutokset ja ilmastolliset prosessit ovat juuri valtamerten valtavan lämpökapasiteetin ansiosta vuosikymmeniä kestäviä liikkeitä. Tyypillisiä ovat 60-65 vuoden mittaiset sykliset vaihtelut. Oheinen käyrä näyttää selvästi, miten valtamerten lämpömäärä on lähtenyt nousuun 1970-luvun notkosta. Lähes kaksikymmentä vuotta kestänyt “välitasanne” kääntyi selvään nousuun vuonna 1994 jatkuen kymmenen vuotta.

Tuo jakso on ilmastonmuutos-hysterian käynnistysvaihe. Vaikka sekä ilmakehän lämpeneminen, että valtamerten lämpösisällön kasvu selvästi ovat 2000-luvulla pysähtyneet, eivät IPCC:n katastrofipropagandaa ylläpitävät tutkivat ole uhranneet ajatuksia sille, mitä maapallon lämpösysteemissä todellisuudessa tapahtuu. On siksi erittäin arvokasta, että maailmassa on sellaisia aktiivisia ja rohkeita tutkijoita, joiden työn perusteella ilmaston kehityksestä voi saada objektiivista tietoa.

Vaikka meneillään oleva kylmä talvi ei ole ilmastokehityksen koko kuva, se kuitenkin osoittaa, että tilanne on muuttunut. Onko globaali viileneminen todella käynnistynyt ja jos on, niin mistä syystä, jää nähtäväksi.