Kari Arvola

Ei sentään varsinaisen lehden palstoilla. Se olisi vaikeaa verkkolehdessä ja Viikkolehti keskittyy poliittisesen linjan mukaiseen kirjoitteluun. Mutta keskusteluosastolla energiasta on kirjoiteltu neljän teeman merkeissä vilkkaasti. Koska olen kirjoituksiin aikaani satsannut, linkkaan ne myös tähän. Pistäytymällä hetkeksi keskustelun tiimellykseen saa käsityksen siitä, millä tasolla liikutaan.

Risut ja ydinvoima koplattiin yhteen

Vasemmistoliitto haluaa kansalaisjärjestöt mukaan jakamaan luonnonvaroja

Lisäydinvoima kansanedustajien käsissä

Miten ydinvoimalahakemukset laitetaan tärkeysjärjestykseen?

Espanjassa on paljastunut laaja huijaus, jossa aurinkosähkön tuotantoon tarkoitettua tukea on rahastettu öiseen aikaan dieselgeneraattoreilla tuotetulle sähkövirralle.

Paljastus koskee useita aurinkosähkölaitoksia La Manchan, Andalusian ja Kanarian saarten alueella. Teollisuusministeriön tarkastajien havaintojen mukaan yöaikaan dieselillä tuotettua sähköä on myyty aurinkosähkönä ja rahassa petoksen arvoksi on laskettu 2,6 miljoonaa euroa.

Summa voi olla merkittävästi suurempikin. Toistaiseksi ei tiedetä, onko aurinkovoimaa tuettu myös pilvisinä päivinä dieselvoimaloiden tuotannolla.

Asiasta kertoi saksalaislähteen mukaan ensinnä espanjalainen sanomalehti El Mundo.

Suomen hallituksen tänään 20.4.2010 tekemä energiapäätös on kolmen puolueen poliittinen kytkykauppa. Kahden ydinvoimalan kustannuksiin lisätään tämän kautta kansalaisten veroeuroilla rahoitettava puun energiakäytön merkittävä lisääminen hankintaketjuineen ja -teknologioineen sekä tuulivoiman jo aikaisemmin sovittu lisärakentaminen.

Euroista tullaan jatkossa paljon puhumaan, koska ratkaisu väistämättä korottaa merkittävästi yksittäisten kuluttajien energian hintaa. Teollisuus ostaa energiansa aina markkinahintaan, jossa kansainvälinen hintataso määrää tason kilpailukyvyn ylläpitämisen nimissä.

Energiapaketti on surkuhupaisa ratkaisu, koska se toteuttaa EU:n ilmasto- ja energiapoliittista strategiaa. Hupaisuus syntyy siitä, että yksi Euroopan eniten ns. uusiintuvaa energiaa hyödyntävistä valtioista näin pakotetaan mielikuvituksen rajoja hipovaan riman ylitykseen sillä perusteella, että päästöt näin saadaan alenemaan ja että kyseinen valtio tähän suostuu.

Surku syntyy kustannuksista, jotka nostetun riman ylitys aiheuttaa. Kansantaloustieteilijöiden olisi nyt syytä ottaa kustannuslaskelmat tarkasteluunsa ja ryhtyä pohtimaan, mitä kansantalouden ulkoisen kilpailuvyn ja yrityssektorin sisäisen rakenteen kannalta tarkoittaa massiivisesti tuetun energiasektorin merkittävä kasvu.

Eikö tätä kautta olla kääntymässä sille tielle, joka johti esimerkiksi edesmenneen DDR:n talouden romahtamiseen? Entä mitä ratkaisu tarkoittaa sosiaalisesti, kysehän on merkittävästä varojen siirrosta metsien omistajille ja puun hyödyntämiseen keskittyville yrityksille?

Oman surkeutensa muodostavat ne perustelut, jotka selittävät päästöjen vähenevän puun polttoa lisäämällä. Argumentointi lähtee ajatuksesta, että puun ja biomassan poltto korvaa esihistoriallisen biomassan eli fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Hiilidioksidipäästöjen määrän pitäisi vähentyä sen vuoksi, että hiiltä sitovaa uutta puuta kasvaa hakatun tilalle.

Ajatus on mielenkiintoinen, mutta perustuu alkeelliseen virheeseen. Kasvava puusto ja muut yhteyttävät organismit sitovat kylläkin hiiltä kasvuvaiheessaan. Mutta nettositominen pysähtyy kasvun myötä. Ja kun elämä on Juicenkin mukaan myös jatkuvaa kuolemista ja lahoamista, hiilen nettosidontaa voisi tapahtua vain elävän biomassan nettomäärän lisääntyessä.

Todellisessa maailmassa näin ei tapahdu, päinvastoin. Jos ympäristönsuojelijoita on uskominen, metsien osuus maapallon pinta-alasta on vähenemässä ja voimaperäisten hakkuiden ansiosta myös maaperän hiilidioksipäästöt kasvavat. Kun tämä yhdistetään paisuvan ihmispopulaation hiilidioksidin tuotannon väistämättömään kasvuun, on seuraus ilmakehän hiilidioksipitoisuuden tasainen lisääntyminen. Tässä ei nyt keskustella siitä, onko ilmakehän hiilellä ylipäätänsä jokin osuus ilman lämpötilan muutoksiin eli ilmastonmuutokseen, kuten asia kansanomaisesti ilmaistaan.

Mutta väite hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä puun ja muun biomassan polttoa lisäämällä on vailla pohjaa, harhaa ja suoranaista valetta, poliittista puhetta.

Tulivuoren purkaukset eivät ole historiassa aivan outo ilmiö. Islannissakin purkauksia tapahtuu,  vieläpä usein. Tulivuorista purkautuvat kaasut ja pienhiukkaset ovat varmaankin mieleenpainuvia ilmiöitä jo visuaalisesti. Suuret purkaukset ovat jättäneet jälkensä historiaan, myös ilmastollisten tapahtumien aikakirjoihin. Merkittävin lähihistoriassa oli jo unhoon painunut Pinatubon purkaus. Se aiheutti keskilämpötilaan notkahduksen 1990-luvun alussa.

Rikkipitoiset kaasut nousevat nopeasti ylös ja tiivistyvät stratosfäärissä rikkihappopisaroiksi. Nämä muodostavat auringon säteilyä avaruuteen heijastavan peilin. Sen ansiosta maanpinnan lähellä mitattu lämpö voi pudota jopa asteilla. Oma vaikutuksensa on myös  noella ja savulla. Niiden vaikutukset jäävät kuitenkin alueellisiksi ja häviävät jopa vuorokausissa, ellei uutta tavaraa maan uumenista nouse taivaalle.

Nyt kuitenkin elämme poikkeuksellista aikaa. Kaikilla mukavuuksilla ja erinomaisen kehittyneellä navigaatiotekniikalla varustetut lentokeet eivät saa nousta yläilmoihin. Vihreä unelma toteutuu, kun ilmastoa tuhoavat lentolaivueet pysyvät maassa. Mutta perustelut? Onko todella niin, että pienhiukkaset kykenevät vahingoittamaan suihkuturbiinimoottoreita? Vai onko kyseessä ylimitoitettu varovaisuus, jonka perusteeksi riittää katastrofaaliseksi kuvattu luonnonilmiö, inhimillinen psykologia?

Suurimmat lentoyhtiöt ovat tätä kirjoitettaessa tulleet omien kokeittensa perusteella johtopäätökseen, jonka mukaan vaaraa ei ole ja lentoliikenne voisi jatkua turvallisesti ja olisi voinut jatkua jopa koko Islannin purkauksen ajan. Lentoliikenne onkin päivittäin tekemisissä jollakin maailman kolkalla erilaisten sääilmiöiden kanssa. On myrskyä, sadetta, tuulta ja muita, hyvinkin dramaattisia ilmiöitä. Usein ilmassa on esimerkiksi Saharasta lähtöisin olevaa hienoa hiekkaa. Onko joku kuullut, että lentoliikenne olisi keskeytetty vuorokausiksi Brasiliaan matkalla olevien mineraalilannoitekuormien takia?

Ilmastopaniikista tuhkapaniikkiin

Erikoista roolia Islannin purkauksen yhteydessä esittävät eri maiden ilmatieteen laitokset. Suomen televisiossa on nähty pitkän tähtäimen sääennustuksissaan surkeasti kompuroineen englantilaisen Met Officen (Volcanic Ash Advisory Centre) simulaatioita. Mikä osuus kyseisellä, ilmastokatastrofia saarnaavalla laitoksella on lentoliikenteen lamaan? Myös oma laitoksemme (oma ja oma?) ahertaa animaatioidensa parissa. Niissä savulonkerot koukertelevat näyttävin kaarroksin maanosamme taivalla. Huippukalliilla pelikonsolilla on nyt todella käyttöä.

Saksalainen Lufthansa on muutaman muun yhtiön tavoin esittänyt vahvan epäilyn, että meteorologien supertietokoneiden simulaatiolla ei ole paljoakaan tekemistä tulivuorista ilmakehään tulleiden päästöjen kanssa. Väite perustuu niiden omiin koelentoihin konkreettisessa ilmakehässä. Samalla yhtiöt selvittävät, olisiko aika ryhtyä puhumaan katastrofimaalailun aiheuttamien vahinkojen korvauksista.

Näyttää siltä, että olemme jälleen kerran tekemisissä suuren kuplan kanssa. Se paisuu, koska sitä haluamme. Se on luontoäiti, joka kostaa ihmiselle, kun tämä on röyhkeästi noussut omille siivilleen ja myös ilmassa rikkoo luonnon suurta tasapainoa!

Näinhän meistä moni tuntee sisimmässään. Eikä ole kovin omaperäinen. Näkemys ja siihen liittyvä arkaainen pelko saa tukea päivittäin valtamediasta, jossa maailmamme rakennetaan. Yhdessä ilmatieteen laitosten kanssa, muiden muassa.

Jälkikirjoitus 30.4.2010

Tänään julkaistujen tietojen mukaan valtaosa lennoista olisi voitu turvallisesti lentää Islannin tuhkapäästöistä huolimatta ja että määräyksiä on tarkistettu Islanti-ilmiön seurauksena. Asiasta kertoivat MTV3:n uutisissa sekä Finnairin toimitusjohtaja että lentoturvallisuusviraston edustaja.

Muuttunutta kantaa viranomaiset perustelevat sillä, että lentokonevalmistajat ovat tarkistaneet koneittensa lentoturvallisuusohjeita. Finnairilta huomautetaan, että maailman lentokoneet liikennöivät päivittäin myös sellaisten maiden ja alueiden ilmatilassa, joissa esiintyy säännöllisesti enemmän tai vähemmän Islannin tulivuoren päästöihin verrattavissa olevia epäpuhtauksia.

Voisi todeta, että mitäs minä sanoin. Jäljelle jää silti kysymyksiä. Mikä aiheutti EU:n viranomaisten reaktion ja sitä seuranneen kaaoksen lentoliikenteessä? Käytettiinkö tilannetta koordinaatioharjoitukseen, jossa kokeiltiin mantereen ilmatilan sulkua poikkeusolosuhteissa?

Niin tai näin, media sai kaksiviikkoisen juhlansa ja paljon dramaattista materiaalia ulos. Näin maailmaa rakennetaan.

Tarkkaavainen lukija saattaa muistaa taannoisen kommentin, jossa pohdiskelin kriittisesti Maailman terveysjärjestö WHO:n toimia ns. sikainfluenssan yhteydessä.

Nyttemin järjestö on pakotettu itsekritiikkiin, joka on enemmän kuin tarpeellista. Väärää tietoa, paniikinlietsontaa, valtavia kustannuksia ja verovarojen väärinkäyttöä, sitähän tuo WHO:n hälytys käytännössä aiheutti.

Asiaan on “pandemian” laannuttua palannut verkkolehti Uusi Suomi.

Raaseporin kaupungin ja yrittäjä Olli Muuraisen välinen sopimus Billnäsin ruukkikylän kehittämisestä, rakentamisesta ja kaavoituksesta herättää ristiriitaisia ajatuksia paikkakunnalla. Kylän asukkaat ja yrittäjät katsovat tulleensa ohitetuksi suunnittelussa ja peräävät oikeuksiaan. Raaseporin Vasemmisto on huolissaan sekä menettelytavasta, että historiallisen miljöön säilymisestä. Ohessa yhdistyksen kannanotto:

Raaseporin Vasemmisto ry:n mielestä kaupungin johto on toiminut taitamattomasti Billnä­sin ruukkikylän kiinteistöjen myyntihankkeessa. Suhteiden katkeaminen kylän yrittäjiin ja asukkaisiin olisi voitu estää. Kaupan­teon tuok­si­nassa sovittu kaavauudistus olisi pitänyt tuoda yhteiseen neuvottelupöytään en­nen kehittä­mistyötä linjaavan esisopi­muksen runnomista läpi kaupunginhallituk­sessa.

Nyt kaupunki ajaa kiireellä läpi yhden osapuolen kanssa laati­maansa suunnitelmaa ja jät­tää huomiotta vuosia Billnäsin kylää pystyssä pitäneiden yrittäjien ja asukkaiden oikeute­tut intressit.

Mustionjokilaakson osayleiskaavalla suojellun historiallisen miljöön säilyttäminen ja ky­län kehittäminen elinkelpoisena yhteisönä edellyttää ratkaisujen hiomista koko ky­lää edustavilla foorumeilla. Se turvaisi yhteisen edun huomioimisen, estäisi suhteiden kär­jistymisen ja auttaisi myös pysymään kaavatyössä laillisuuden puitteissa.

Raaseporin Vasemmisto katsoo, että kaupungin johdon tulisi ratkaisuissaan turvata sekä oma selustansa että veronmaksajien etu tutkimalla tarkoin kehityshankkeiden realisti­suus ja osapuolten taloudellinen kantokyky.

Antskog, Fiskars, Åminnefors ja Billnäs muodos­tavat Suomessa ainutlaatuisen ruukkikylien kokonai­suuden. Sen kehittämi­nen on kuntalaisille läheinen ja merkityksellinen teh­tävä. Työ vaatii onnis­tuakseen mahdollisimman monien osaavaa ja aktiivista panosta. Sen edelly­tys puolestaan on, että toiminta on avointa ja tasapuolista.

Yli sata asuntoa käsittävän Koy Ruukkiasuntojen myyminen on myös asukkaiden asia. Hei­dän etunsa ja toiveensa pitää ottaa huomioon mahdollista osakekauppaa valmistelta­essa. Asukkaiden yhdistys tulee hyväksyä vakavaksi neuvottelukump­paniksi ja ostajaehdokkaaksi.

Ruukkiasuntojen taloudellinen tilanne ja käypä arvo on syytä määritellä riippumatto­man asian­tuntijan avustuksella. Yhtiön hallintoon liittyvät vastuut tulee selvittää. Kaupun­gin johdon pyrkimys päästä eroon sosiaalisesta asuntokannasta ei saa olla ai­noa toimintaa ohjaava periaate, kun Ruukkiasuntojen tulevaisuutta käsitellään.

Raaseporin Vasemmisto ry:n johtokunta 31.3.2010

Jälkikirjoitus 13.4.2010

Ruukkiasuntojen päälainoittaja Valtiokonttori on aloittanut erityistilintarkastuksen yhtiössä. Tilantarkastuksen avulla yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja vastuista saadaan asianmukainen ja riippumaton kuva. Sen jälkeen on mahdollista tehdä laillisuuden puitteissa perusteltuja päätöksiä yhtiön tulevaisuudesta.

Lähes jokainen uskoo tietävänsä, että pohjoisen napa-alueen jäätiköt ovat häviämässä ja jopa hyvin nopeasti. Eräissä ennusteissa ratkaiseva käänne olisi vuosi 2014. Silloin jäät katoaisivat kokonaan pohjoisnapa-alueelta.

Näistä tiedoista kiitämme valtamediaa. Samainen valtamedia on kuitenkin hyvin hidas korjaamaan levittämäänsä väärää tietoa, vaikka näyttö olisi miten vakuuttava. Näin on käynyt uutisille arktisista jäätiköistä. Vuoden 2007 notkon jälkeen on havaittavissa selvä käänne, jonka aikana jäätilanne on lähestymässä pitkäaikaisia keskiarvoja. Kuten allaolevasta grafiikasta ilmenee, on vuotuinen vaihtelu suurta, mutta suunta viime vuodet ylöspäin.

Lähde: http://arctic.atmos.uiuc.edu/cryosphere/IMAGES/seaice.anomaly.arctic.png

Käänne jäiden selvään vähenemiseen tapahtui vuoden 1996 tienoilla. Uuden tutkimuksen mukaan samaan aikaan tapahtui muutakin kiinnostavaa. Ja tämä liittyy sekin erääseen ilmastokatastrofia ennakoineeseen “tietoon”, joka pitkään oli median lemmikki.

Sen mukaan pohjoisia alueita lämmittävä Golf-virta olisi ollut heikkenemässä. Monet katastrofitieteilijät osasivat ennustaa, että virtauksen hyytyminen aiheuttaisi Eurooppaan pienen jääkauden, joka hidastaisi heidän toisaalta ennustamansa ilmaston lämpenemisen vaikutuksia. Golf-virran heikkeneminen olisi merkki ilmaston nykyisestä “epäluotettavuudesta”.

Edellä mainitsemani tuore ja parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla tehty tutkimus seurantamittauksineen kertoo, että Golf-virta ei ole heikentynyt. Se on päinvastoin voimistunut vuoden 1995 jälkeen noin 20 prosenttia. Vaihtelu on suurta, mutta kehitys selvä.

Uutiset ovat tutkimusta kommentoineet niukasti, jos lainkaan. Se nimittäin saattaa tarkoittaa myös sitä, että tiettyjen arktisten alueiden aikaisemmin selittämättömät lämpökeskittymät olisivat Golf-virran mukanaan tropiikista tuoman lämpöpanoksen ansiota.

Jäljelle jää kysymys, mikä sitten jäähdyttää napa-aluetta niin voimakkaasti, että jäätiköt ovat lisääntymässä?

Willis, J.: Can in situ floats and satellite altimeters detect long-term changes in Atlantic Ocean overturning?In: Geophysical Research Letters 37, L06602, 2010.

Näiden sivujen eräs perusjuonne on ekologististen ennakkoluulojen kyseenalaistaminen. Energiapolitiikassa asiat kääntyvät helposti päälaelleen, kun luullaan että pieni on kaunista ja paikallinen tuotanto ihmiskunnan pelastus.

Lähiruoka on yksi niistä iskusanoista, jotka maistuvat vihertävän väen suissa. Mutta kestääkö mukavalta tuntuva periaate kriittistä arviointia? Huonosti, ajattelee ainakin Matti Pekkarinen Savon Sanomien kirjoituksessaan. Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää.

Sivumennen sanoen, tiede ja tekniikka ovat jo kauan viihtyneet myös navetoissa. Venäläinen farmari ajatteli, että pitkä pimeä talvi kuluu lehmiltä mukavammin, kun saavat katsella laajakuvaruuduista kesämaisemia. Hyötyäkin kokeilulla haetaan. Ehkä lehmät myös lypsävät paremmin?