Kari Arvola

Mitä yhteistä on otsikon herroilla? Eipä varmaan kovin paljon, mutta tämä olikin aasinsilta aiheeseen. Välttelen yleensä ns. iltapäivälehtien ostelemista, mutta joskus pakollisen ajantapon työkaluksi tulee niihin sorrutuksi. Iltasanomat tarjosi 29.5.2010 mahdollisuuden nauttia mm. molempien otsikon vaikuttajien hengentuotteista, riittävässä määrin, sanoisin.

Kolumnissaan toimittaja Hannu Sokala osoittautuu ilmastouskovaisten joukkoon lukeutuvaksi matkasaarnaajaksi, jolla on tämän maan poliittiselle johdolle neuvoja jaeltavanaan. Keskeisin niistä oli tällä kertaa kehotus asettua päästöjen alentamisen maailmankärkeen.

Sen ylevä tarkoitus on pitää globaali lämpeneminen kahden asteen haamurajan sisäpuolella. Tämä on tuttua viherliturgiaa, eikä Sokala ole saarnaajana yksilöllinen, päin vastoin yksi monista.

Sokala ei todennäköisesti ole koskaan kuullut, että kyseisen kahden asteen lämpenemisrajan asettivat saksalaisen PIK-instituutin työntekijät puoli piruuttaan, poliitikkoja ajatellen. Luonnontieteellistä perustaa haamurajalla ei ole, kuten ei myöskään uskomuksella, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjen vähentäminen johtaisi ilmakehän lämpötilan alenemiseen.

Siitä ei varmaankaan kannata tässä yhteydessä Sokalaa muistuttaa, että Suomen ja EU:n päästövähennyksillä ei ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta kyetä pudottamaan eikä sen kasvua hillitsemään.

Olli Rehn puolestaan on lehden koko aukeaman artikkelin mielestä euron pelastaja, siis tämän eurovaluutan. Sama mies, joka taannoisessa tv-haastattelussa kertoi kreikkalaisten aina maksaneen velkansa ja maksavan myös nämä uudet EU-maiden takaamat ja myöntämät lainat.

Näin voi väittää ainoastaan henkilö, joka ei tunne uudenajan taloushistoriaa. Se nimittäin opettaa, että aina 1800-luvun alkupuolelta lähtien Kreikka on ollut enimmäkseen maksukyvyttömyyden tilassa, siis bankrotissa. Asiaa ei tee paremmaksi se, että myös monet muut Euroopan valtiot ovat tähän tilaan joutuneet.

Artikkelin yksi kärki suuntautui suomalaisia sosialidemokraatteja kohden. Nämä uskalsivat eduskunnassa ääneen asettaa Kreikan lainoituksen kyseenalaiseksi.

Iltasanomien toimittajalta lienee jäänyt huomaamatta, että eurovaluutan tulevaisuus on aivan avoin kysymys. Ja mitä tulee euron vakauttamiseen, niin mahtaako se oikein onnistua keinoilla, joiden keskiössä on luopuminen EU:n itsensä vuosien hiomisen jälkeen hyväksymistä talouden säätelyn periaatteista.

Kiitos Iltasanomille maksullisesta lukutuokiosta. Olinkin jo miltei unohtanut, mitä sana iltapäivälehti tarkoittaa.

USA:n entinen varapresidentti Al Gore ja IPCC:n (yhä edelleen)presidentti Rajendra Pachauri ovat nimekkäimmät ilmastokatastrofin saarnauksella miljoonia tienanneet ja tienaavat henkilöt.

Myös Englannin entinen pääministeri osaa konsultoida ilmastoasioissa, ilmeisesti aivan samoin, kuin aikoinaan Irakista löytyvistä joukkotuhoaseista. Tuore konsulttisopimus tuo herran tilille vuodessa 700 000 puntaa riihikuivaa rahaa.

Lue lisää täältä.

Suomalainen valtionyhtiö Neste profiloitoituu vauhdilla uuden sukupolven moottoripolttoaineiden kehittäjänä ja tuottajana. Nesteen uudessa biopolttoaineessa ei käytetä sokeria, tärkkelystä tai kasvisöljyä raaka-aineena.

Puun muuttaminen moottoripolttoaineeksi on hallituksen energiasuunnitelmien keskeinen segmentti. Ministeri Mauri Pekkarinen uskoo julkisuudessa käyttämissään puheenvuoroissa Suomen olevan johtava maa alalla maailmanlaajuisesti.

Suomi ei valitettavasti ole ainoa toimija tällä globaalitalouden lohkolla. Myös energiajätti Shell on kehittänyt oman puuperäisen moottoripolttoaineensa. Puumassan ligniini muutetaan kemiallisessa prosessissa biobensiiniksi tai –dieseliksi.

250 000 kilometrin testiajossa eri-ikäisillä ja –tyyppisillä autoilla 15-prosenttinen seos perinteistä ja uutta polttoainetta ei ole aiheuttanut moottoreissa ongelmia. Myöskään moottoritehossa ei ole eroa perinteistä polttoaineitta käyttäviin.

Näillä näkymin Shell ei suinkaan aio poistua polttoainemarkkinoilta, vaikka joutuikin taloudellisista syistä väistymään muodikkaasta ja voimakkaasti tuetusta tuulivoimabisneksestä.

Jokainen luulee tietävänsä, että kaunis ja kiltti jääkarhu on katoamassa ilmaston lämpenemisen johdosta. Tästä arktisesta pedosta on tullut ilmastokatastrofin symboli, eri versioina.

Ajankohtainen sattumus pani maineikkaan tiedelehti Sciencen ottamaan artikkelinsa somistukseksi myös valokuvan jääkarhusta asianomaisessa ilmastotilanteessa. Kuvan alla on mielenkiintoinen korjaus: kyseessä on manipulaatio.

Muutoinhan juttu on taattua ilmastokamaa. Siinä 255 maapallon suojelijaa käynnistää julkilausumallaan suojelukampanjaa niiden tutkijoiden puolesta, jotka IPCC:n suojissa tuottavat ilmastokatastrofia ja kokevat ilmeisesti olevansa vainon kohteena.

YLEn uutisten mukaan kansainvälinen tutkijaryhmä tyrmää nykyisenkaltaiset suuret ilmastosopimukset.

Nythän se jo toteutuikin, sijoittajien toiveuni. Euroopan unionin talouspoliitikot ilmoittivat maailman finanssikapitalisteille, että täällä on piikki auki, me takaamme kaikki nykyiset ja tulevat velat.

Tämän jälkeen on ehkä turha kysyä, mitä EU:n perussopimus tästä operaatiosta oli mieltä. Olli Rehnin tulkinnan mukaan kyseessä on luonnonilmiö, johon asianomaisella valtiolla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Sellainen poikkeus Lissabonin sopimuksessa sallitaan näissä valtioiden ja keskuspankkien välisen talousavun kysymyksissä.

Jos asiaa ajatellaan vieläkin tovi eteenpäin, niin 750 miljardin takuupaketti on liian pieni. Kansainvälisillä sijoittajilla on aihetta tyytymättömyyteen. Kreikan 110 miljardin lisäksi takuiden tulisi kattaa Irlannin 42 miljardia, Portugalin 50 mrd, Espanjan 223 mrd, Italian 704 mrd eli yhteensä 1130 miljardia euroa, jotta sijoittajat olisivat täysin tyydytettyjä. Mutta vielä on aikaa ja Rehnillä siis työtä ennen hyvin ansaittua kesälomakautta.

Vanhan marxilaisen(kin) arvoteorian mukaan rahalla on tekemistä myös reaalitaloudessa luotujen arvojen kanssa. Koska viime yön aikana ei mielestäni ole missään voinut syntyä uutta arvoa luvatun 750 miljardin edestä, niin rahastoksi kutsuttu uusi EU-työkalu tarkoittaa etukäteen pantiksi annettua työtä, jonka reaalisisältö tuotetaan tarpeen vaatiessa, jos kyetään.

Ymmärrän kyllä, että juuri tällaiseen ratkaisuun on varaa, vaikka ei omaa rahaa. Olisiko toinen tie ollut tai olisiko sellainen vieläkin mahdollinen? Olisiko Kreikka voinut käydä taloutensa vakautuksesta kahdenväliset neuvottelut kiireisimpien velkojiensa kanssa ja sitoutua useamman vuoden kehittämisohjelmaan EU:n veljellisellä myötävaikutuksella? Ensiapu köyhimpien velkojien rauhoittamiseen olisi turvattu IMF:n kanssa.

Eurosta huolta kantava saattaisi ajatella, että kuvitteellisen rahaston sijasta olisikin käynnistetty koko valuutta-alueen kattava suhdanneohjelma, jonka painopiste olisi ollut laajasti ymmärretyn infrastruktuurin parantamisessa moderneja vaatimuksia vastaavalle tasolle. Se olisi tarkoittanut reaali-investointeja eniten niihin maihin, joissa tarve on suurin ja kasvuprosentit helpoimmin nostettavissa. Yksi näistä suurimman suhteellisen hyödyn saajista olisi varmaankin ollut Kreikka. Tätä kautta maa ja sen asukkaat olisivat saaneet positiivisen piristysruiskeen sen sijaan, että heidät nyt ajetaan ahtaalle ja viedään kasvumahdollisuudet vuosiksi.

Niin, olet varmaan oikeassa, reaalimaailmassa tällaista ei pääse tapahtumaan. Siellä vallitsee toisenlainen logiikka, jonka Jori Malmsten kiteytti vuosia sitten Nikkelimarkassaan todeten: Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkkaantuu, oli rahaa taikka ei.

EU-maat ovat poliitikkojensa komennosta ryhtymässä Kreikan rahoittajiksi. Se on vastoin EU:n perussopimuksessa päätettyä järjestelmää. Sen tarkoitus on pitää valuutta arvossaan ja jäsenmaat talouskurissa paperilla hyvinkin yksityiskohtaisen säätelyn avulla. Talousoppineet eivät lähestulkoonkaan nyt meneillään olevaa peliä hyväksy.

Mutta talousviisaat joutuvat väistymään, kun pelimiehet päättävät. Tässä tapauksessa pelimiehet tietävät, että EU:n poliitikot tulevat mukaan. He tulevat mukaan, vaikka eivät edes Olli Rehnin tavoin ymmärrä, mitä todella tapahtuu. Rehn vakuuttelee kansalaisille, että Kreikka maksaa velkansa, on aina maksanut. Rehn ei tiedä, että Kreikka on koko itsenäisyytensä ajan vuosikymmenistä ollut vararikossa noin puolet. Tätä peliä ei pelattaisi, ellei Kreikan lainoittajina olisi jo ennestään syvällä uivia suuria rahalaitoksia lähinnä Ranskassa ja Saksassa, mutta myös esimerkiksi Italiassa.

Jos nyt oikeaoppisesti päätettäisiiin, että Kreikan tukeminen tapahtuisi vain IMF:n (Kansainvälinen valuuttarahasto) kautta puhtaana bisneksenä (jollaiseksi pm. Vanhanen nyt viriteltävää eurososialistista lainoitusta yrittää selittää) ja pankit tulisivat vastaan lähinnä aikatauluissa muine ehtoineen, niin monet niistä joutuisivat kääntymään jälleen omien hallitustensa puoleen ja pyytämään pankkitukea. Silloin maksumieheksi joutuisivat eri kansantaloudet suunnilleen sillä osuudella, joka niiden rahalaitoksilla on Kreikan rahoittamisessa. Tämä kuulostaisi oikeudenmukaiselta niitä maita kohtaan, jotka ovat hoitaneet talouspolitiikkaansa hyvin.

Jos suomalaispankkeihin ja vakuutusyhtiöihin on uskominen, pääsisimme suhteellisen vähällä olettaen, että nämä meidän roopeankkamme puhuvat totta ja kykenisivät mahdollisesti realisoituvat sijoitusriskinsä kantamaan. Nythän ei näin tapahdu, vaan olemme “solidaarisia” ja maksamme Kreikan lainoja ranskalais- ja saksalaispankeille.

Toinen kysymys koskee euroa. Hyvin pian tullaan näkemään, lujittaako operaatio sitä vai onko valuutan hiljainen mureneminen käynnissä. Tätähän ei kukaan tiedä, mutta euron pelastaminen on viimekäden perustelu operaatiolle. Suuri osa eurovaluutan valtioista on taloudellisesti heikkoja. Yhteinen valuutta onkin ikäänkuin kulissi, jota pidetään yllä EU:n perussopimuksen kirjaimelle ja hengellekin vierain menetelmin.

Voiko raskaasti tuettu valuutta pitkään säilyttää arvonsa, on mielenkiintoinen historiallinen kokeilu. Edesmenneiden reaalisosialismin maiden kokemus osoitti, että ei voi. Tämä on siinäkin mielessä tärkeä ja periaatteellisesti ajatuksen aihetta antava operaatio, että EU tällä tavalla hylkää pitkään hiotun ja kiistellyn perussopimuksensa siltä osin, kun siinä annetaan valuuttajärjestelmän ylläpitoa ja säätelyä koskevia, kaikkia sitovia sääntöjä.

Nyt näyttää siltä, että tämä järjestelmä menetti merkityksensä. Tilalle tuli finanssipankkiirien ja osakkeenomistajien etu. Se oli lyhyt eurooppakierros, jossa mentiin Maastrichtista Lissaboniin ja sitten kotiin Brysseliin. Pankkitukea uudella korkeammalla tasolla.

EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN KONSOLIDOITU TOISINTO

Euroopan unionin virallinen lehti 9.5.2008 C 115/97 (korostukset KA)

121 artikla

1. Jäsenvaltiot pitävät talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja sovittavat talouspolitiikkansa yhteen neuvostossa 120 artiklan mukaisesti.

2. Neuvosto laatii komission suosituksesta ehdotuksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi ja antaa niistä kertomuksen Eurooppa-neuvostolle.

Eurooppa-neuvosto keskustelee neuvoston kertomuksen pohjalta jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista tehtävästä päätelmästä.

Tämän päätelmän perusteella neuvosto antaa suosituksen, jossa vahvistetaan nämä laajat suuntaviivat. Neuvosto antaa suosituksestaan tiedon Euroopan parlamentille.

3. Turvatakseen jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen neuvosto valvoo komission antamien kertomusten perusteella jokaisen jäsenvaltion sekä unionin taloudellista kehitystä sekä sitä, onko niiden talouspolitiikka 2 kohdassa tarkoitettujen laajojen suuntaviivojen mukaista, ja suorittaa säännöllisesti kokonaisarvion. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tiedot toteuttamistaan tärkeistä talouspoliittisista toimenpiteistä sekä muut tarpeellisina pitämänsä tiedot tätä monenvälistä valvontaa varten.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä todetaan, että jäsenvaltion talouspolitiikka ei ole 2 kohdassa tarkoitettujen laajojen suuntaviivojen mukaista tai että se voi vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan, komissio voi antaa kyseiselle jäsenvaltiolle varoituksen. Neuvosto voi komission suosituksesta antaa kyseiselle jäsenvaltiolle tarpeelliset suositukset. Neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää julkistaa suosituksensa. Tätä kohtaa sovellettaessa neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun kyseistä jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä. Muiden neuvoston jäsenten määräenemmistö määräytyy 238 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

5. Neuvoston puheenjohtaja ja komissio antavat Euroopan parlamentille kertomuksen monenvälisen valvonnan tuloksista. Neuvoston puheenjohtaja voidaan kutsua kuultavaksi Euroopan parlamentin toimivaltaiseen valiokuntaan, jos neuvosto on julkistanut suosituksensa.

6. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla antaa yksityiskohtaiset säännöt 3 ja 4 kohdassa tarkoitetusta monenvälisestä valvontamenettelystä.

122 artikla

1. Neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä taloudellisen tilanteen kannalta aiheellisista toimenpiteistä erityisesti, jos ilmenee suuria vaikeuksia tiettyjen tuotteiden saatavuudessa, ennen kaikkea energia-alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden perussopimuksissa määrättyjen menettelyjen soveltamista.

2. Jos luonnonkatastrofit tai poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet tuolle jäsenvaltiolle vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia, neuvosto voi komission ehdotuksesta tietyin edellytyksin myöntää kyseiselle jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua. Neuvoston puheenjohtaja antaa Euroopan parlamentille tiedon tehdystä päätöksestä.

123 artikla

1. Tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt Euroopan keskuspankissa tai jäsenvaltioiden keskuspankeissa, jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’, unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten hyväksi ovat kiellettyjä samoin kuin se, että Euroopan keskuspankki tai kansalliset keskuspankit hankkivat suoraan niiltä velkasitoumuksia.

2. Mitä 1 kohdassa määrätään, ei sovelleta julkisessa omistuksessa oleviin luottolaitoksiin, joita kansallisten keskuspankkien ja Euroopan keskuspankin on kohdeltava samalla tavalla kuin yksityisiä luottolaitoksia keskuspankkirahoituksen osalta.

Ranskalaisilla rahalaitoksilla on Kreikalta saatavia noin 55 miljardia ja saksalaisilla noin 32 miljardia euroa. Vastaavia, vaikkakin pienempiä lukuja voidaan poimia myös muista Kreikkan kasvua rahoittaneista maista. Ei siksi ole ihme, että EU on nyt menossa Kreikan paloa sammuttamaan pillit vinkuen.

Arhinmäen mukaan Vasemmisto haluaa tietää ennen rahoituspäätöstä eduskunnassa, mihin rahat menevät. Heinäluoma katsoo, että tuettava on, mutta Katainen lipsuu. Vanhanen on myönteisen kantansa esittänyt ja Katainen suuren rahan suomalaisena tietenkin myös, muodon vuoksi ärhennellen. Persut ovat vastaan ja loput puolesta.

Tämänhetkisen tiedon mukaan tukirahat menevät Kreikan hallitukselle, jolta odotetaan erittelyä kunkin lainaerän käytöstä. Käytännössä rahat ohjataan pikimiten suurimpien velkojen tileille eli mm. Ranskaan ja Saksaan samalla, kun tavalliset kansalaiset Kreikassa pannaan pakkodieetille. Korruptoituneet poliitikot ja kreikkalainen finanssieliitti sen sijaan vetävät potista varmuudella oman siivunsa.

EU rikkoo tällä menettelyllä ainakin yhteisösopimuksen pykäliä 123 ja 124, jotka nimenomaan kieltävät nyt vireillä olevan kaltaiset toimenpiteet jonkin tai joidenkin jäsenvaltioiden talouden suhteen.
On vaikea kuvitella, että Kreikan talouskriisi kuuluisi siihen luonnonkatastrofien tai vastaavien ryhmään, joiden perusteella apua voitaisiin pykälän 122 perusteella enemmistöpäätöksellä antaa.

Oikea rahoittaja Kreikankin tapauksessa  olisi IMF eli Kansanvälinen valuuttarahasto. Ellen aivan väärin muista, myös Suomi on kyseiselle instituutioille hiljattain antanut rahaa kriisitalouksien avustamiseen. IMF on markkinavoimien ohella lainoittanut mm. Unkaria, Bulgariaa, Romaniaa ja Baltian maita niiden talousvaikeuksissa.
Sama instituutti olisi oikea instrumentti, jonka kautta rahaa Kreikan velkojille voitaisiin ohjata, asianomaisin vakuuksin ja ennakkoehdoin.
Se olisi silloin rahalaitosten välistä kauppaa eikä verovaroin toteutettavaa pankkitukea. Siitähän tässä nyt on kysymys, puhuivat Katainen ja hänen höynäyttämänsä mitä tahansa lystäävät.