Avoin kirje Vasemmistoliitolle
Vasemmistoliitto on puoluekokouksessaan 18.-20.6.2010 hyväksynyt ekologismin ideologiakseen. Ratkaisu on johdonmukainen päätepiste jo vuosia käynnissä olleelle kehitykselle puolueessa. Kun sosialismi ei ole liikkeelle ajankohtainen aate, sen pitää tilalle saada jokin toinen uskomusjärjestelmä, jonka mukaan puolue kertoo Suomen kansalle toimintaansa ohjastavansa. Lainatavarana sellaiseksi hankitaan vihreään ideologiaan keskeisesti liittyvä ekologismi. Tämän eleen tärkein kohderyhmä on vähäisen elämänkokemuksen omaava nuoriso, josta toivotaan puolueen kannatukselle pelastajaa.
Sosialismi oli utopiana yhteiskunnallinen aaterakennelma. Ekologismin näkökulmasta ihmisyhteiskunta on luonnolle haittatekijä, jota sen vuoksi tulee säädellä. Ajatus voisi olla ymmärrettävissä, ellei siihen sisältyisi ilmastoon ja sitä kautta energian käyttöön ja rooliin kytkettyä ideologis-poliittista dogmatiikkaa. Ekologismi uskoo, että ihmisen teollinen toiminta vaikuttaa ilmaston muuttumiseen siten, että elämä muuttuu maapallolla mahdottomaksi. Siksi teollisuus ja etenkin fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee kutistaa minimiinsä, jotta haitalliseksi uskottu hiilidioksidi ilmassa vähenee. Kuvitellaan, että näin saavutetaan optimaaliset sääolot kaikkialla maailmassa.
Jokainen ihminen tajuaa tai ainakin pitäisi tajuta arkijärjellään, ettei näin ole asia. Ihmiskunnan osuus hiilidioksidipäästöistä on vain 3-4 prosenttia. Teollisena aikana pitoisuus on lisääntynyt noin kolmanneksella ja kasvu jatkuu tasaisena Kioto-sopimuksesta ja päästökaupasta huolimatta. Sääolosuhteet ovat luonteeltaan dynaamisia. Ne ovat vaihdelleet kautta aikojen merkittävästi ja toisinaan myös nopeasti. Aina sääolosuhteet ovat olleet ihmisen kannalta tärkeitä ja pakottaneet usein siirtymään sellaisille seuduille, jolla säät ovat suopeampia. Sopeutuminen onkin se periaate, jonka mukaan sääolosuhteiden muutoksiin reagoi rationaalisesti ajatteleva ihminen.
Meidän aikanamme ongelmaksi eivät ole muodostuneet sääolosuhteet, vaan se valtava ja kasvava ihmismassa, joka etsii toimeentuloansa yleensä seuduilla, jotka ovat sääolojen ääri-ilmiöiden vuoksi vaarallisia. Niitä ovat esimerkiksi merten ja jokien rannikot ja alavat suistomaat jokilaaksoineen. Vasemmistoliitto ei väestöongelmaan ota mitään kantaa. Väestöongelma olisi kuitenkin periaatteessa ihmiskunnan itsensä ohjattavissa. Sääolosuhteita ihmiskunta ei pysty haluamallaan tavalla säätelemään milloinkaan, onneksi, voisi sanoa.
Pitää todeta vielä painokkaammin: Ellei väestöongelmaa saada kansainvälisin toimenpitein hallintaan, kaikki pyrkimykset elämän jatkamiselle maapallolla tulevat epäonnistumaan. Ratkaisuilla olisi jo kiire, sillä yli kymmenen miljardin väestön elämä maapallolla muuttuu vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.
Kukin ihminen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei kohtuuttomasti haittaa toisten elinehtoja. Ekologistisen perusajatuksen vuoksi omaksuttu “hiilivapaan” yhteiskunnan tavoite on kuitenkin sellainen poliittinen linjaus, joka pitää sisällään yhteiskunnan aineellisen, tuotannollis-taloudellisen perustan romuttamisen. Miten entinen vasemmistolainen työväenpuolue voi sellaiselle linjalle lähteä?
Ihmiskunta tarvitsee lisääntyvässä määrin energiaa ja aineellista kasvua. Ongelmana ei tulevina vuosikymmeninä ole hiilidioksidin synty erilaisissa energeettisissä prosesseissa, vaan energian riittämättömyys. Maapallon kasvava väestö tarvitsee elämässään myös fossiilisia polttoaineita, niin kauan kuin niitä riittää.
Tätä kehitystä Vasemmistoliitto yrittää ekologistisella valinnallaan ja politiikallaan rajoittaa. Linjaus tuottaa loogisesti myös omassa maassa sellaisia energia- ja elinkeinopoliittisia kannanottoja, jota kansakunnan tulevaisuuden kannalta ovat haitallisia, jopa suoraan vahingollisia.
Suomi on suurten haasteiden edessä. Tämä maa tarvitsee vankan energiaperustan sekä tuotannollista toimintaa, joka myös tulevaisuudessa voi toimia elinolojen perusstruktuurina kansalaisille. Vain luja tieteellis-tekninen ja taloudellinen perusta voi tuottaa kiristyvän kilpailun maailmassa ne arvot ja hyödykkeet, joiden varassa yhteiskunta elää ja kehittyy.
On totta, että palveluelinkeinot ja immateriaalitalous kasvavat samanaikaisesti, kun aineellisen tuotannon ja materiaalisten tuotantoprosessien merkitys näennäisesti vähenee. Tästä on tehty väärä johtopäätös jos luullaan, että aineellinen tuotanto on tarpeetonta tai jopa vaarallista. Asia on aivan toisin.
Sillä hetkellä, kun aineellinen, uusia arvoja luova toiminta loppuu, pysähtyy myös ulkomaankauppa ja jokainen immateriaalitalouden konsulttisopimus sanotaan irti. Yhteiskunta seisoo ja kaatuu yhä edelleen aineellisella perustalla. Sen kehittyminen ja kasvu on edellytys kaikille muille yhteiskunnan toiminnoille.
Vasemmistoliitto on valintansa tehnyt. Koska edustajakokous on hyväksynyt ekologistisen linjauksen entisen vasemmistolaisen työväenpuolueen johtoaatteeksi, ilmoitan eroavani puolueesta.
Kari Arvola
Tervetuloa meidän “puolueettomien” suureen joukkoon.
Laitan tähän pari linkkiä, olet voinut jo nähdäkin ne, tai kenties olet ollut paikalla 17.6 Ilmastofoorumi ry:n tilaisuudessa, alustusten videolinkit ovat kuitenkin tässä:
http://vimeo.com/12616202
http://vimeo.com/12400445
http://vimeo.com/12238669
Hyvää kesän jatkoa, ei vaivuta epätoivoon
Kosti
Comment by kostikos — June 21, 2010 @ 7:11 am
Tuo “ekologismi”, josta puhut, on läpäissyt ilmeisesti jollain tavalla kaikki puolueet laidasta laitaan. Ilmastopaneelin poliittisympäristölliset tavoitteet ovat vuosikymmenten saatossa ainakin osittain sisäistetty koko EU:ssa.
Vasemmistoliitto on sanonut olevansa punavihreä, mutta johan SKDL tunnusti tätä väripalettia ihan lipuissaan ja viireissään. Katson hyllyyni ja näen siellä viirin, joka on puoleksi punainen ja puoleksi vihreä.
Onko vasemmiston ydinvoimaan liittyvä kielteinen asenne se lopullinen perussyy, jonka vuoksi ilmoitat näin julkisesti erohalustasi? Jos vähänkään muistellaan menneisyyttä, tuo ydinvoima-asia jakoi jo SKDL:ää kahtia. Itse olin aluksi tuomassa SKDL:n sisään positiivisempaa asenetta ydinvoimaan, mutta sen “selkärangan” katkaisi totaalisesti Tshernobyl.
Tosin ydinaseet olivat rasittamassa taustalla nekin.Niinpä otaksuin toivorikkaana, että ydinaseriisunta voitaisiin hoitaa osin siviilivoimaloiden kautta. Mutta eihän se näin mene: stateollinen kompleksi pitää edelleen huolen siitä, että se on pikemminkin päinvastoin.
Tietenkin fundamentaalinen, kiihkoekologinen asioiden näkemys johtaa herkästi äärimmäisyyksiin ja todelliseen ekologismiin, joka oli näkyvillä erityisesti natsien touhuissa. En kuitenkaan tällä istumalla usko, että Vasemmistoliitto puolueena olisi tällä tiellä.
Totta kai nuorten näkemykset ovat kautta aikain olleet ja tulevat kaiketi olemaankin kohtuullisen mustavalkoiset tai “viherpunaiset”, se kuulunee kokemuksen vielä hatarahkoon tieto- ja ymmärryspohjaan, jota mielipiteen äkkijyrkkyys voi peitellä. Tosin onhan meissä aikuisissakin ja “ikälopuissakin” havaittavissa vastaavaa. Kyllä tunnistan itsessänikin nuo oireet.
Mutta että yndinvoimaa tai turkistarhausta koskevat puoluepäätökset nyt tekisivät koko puolueesta välittömästi “ekologistisen” on sekin mielestäni liian jyrkkä näkemys. Tässä mielessä olisi tuo SKDL:kin ollut sitä.
Myönnän, että itsekin kimpaannuin, kun Martti Korhonen “vaihdettiin” Paavo Arhinmäkeen kesken kauden. Tosin Korhonen itse ilmaisi luopumisen halunsa, vaikkakin taustalla oli painostuksen makua. Ilmoitin silloin Korhoselle s-postitse eroni puolueesta, mutta peruin tuon myöhemmin. Kun ei tässä ole oikein vaihtoehtojakaan tarjolla. Aktiivitoiminnassa en kuitenkaan ole mukana. Mitä nyt tämä lehtikirjoitteluni lie.
Niinpä en malta pyytää Sinua vielä harkitsemaan. Jos sittenkin vielä vaikuttaisit asioihin itse puolueessa puolueen sisällä.
Ydinvoima ei osaltani ole ihan äärikysymys, vaikka siihen kriittisesti suhtaudunkin. Ja tuon se ehkä aika ajoin varsin “värikkäästikin” esiin. Olen vain sitä mieltä, että ensin sopii katsoa, miten tuo OL3 todellisuudessa aikanaan toimii. Varovaisuusperiaate on tässäkin mielestäni vain hyväksi. Onhan tässä sentään aikaa senkin suhteen. Ja lisäksi olen ymmärtänyt, että tuo Aurinko tulee olemaan aikaa myöten vielä hyvin keskeisellä sijalla ihmiskunnan energia-asioissa. Onhan se jo nytkin osittain sitä, mutta dekadeja liian matalalla tasolla.
Mitä fossiilisiin polttoaineisiin tulee, öljyn nykyinen massiivinen poltto on jo tässä vaiheessa liikaa. Sitä kun voidaan käyttää paljon muuhunkin. Kivihiili ja vastaava voi toimia edelleenkin polton perustana, kunhan kunnon “sordiinot” ovat piipuissa ja hiilen “kierrätys” saadaan hoitoon. Niin sanottujen biopolttoaineiden suhteen olen skpeptinen: yhteyttävän olion poltto ei ole lopputulemana se oikea tapa, millä ympäristöä hoidetaan. Minusta se on varsin valheellista ympäristön hoitoa loppujen lopuksi.
Mitä sitten tulee ihmiskunnan lisääntymisongelmaan, on ihminen tosiasiassa eläin siinä missä muutkin. Ja kuuluu siten osana Maan biosfääriin. Kiinan “yhden lapsen politiikka” on ehkä ollut tapa koettaa hallita väestönkasvua ja ehkäpä siinä on osittain onnistuttukin. Mutta reilusti yli miljardin “populaatio” näyttäisi kyllä kertovan jostain muusta.
Ihmiskunta on itselleen ongelma monella tapaa, mutta sitä se on koko pienelle pallollemme. Eikä vähiten kapitalistisen taloutensa ja siihen sidotun teknistuotannollisen kulttuurinsa johdosta. Olen joskus sanontut, että työ luo arvon ja jakaminen tasa-arvon. No saattaahan tämä olla perin ja liian yksinkertaistettu näkemys, mutta jotenkin tämä ihmiskunta sinällään voisi miettiä ongelmiaan myös tämän kautta. Ihmiskunnan nykyinen raju jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin, siis todella ryysyköyhälistöön, on mielestäni suurin este ihmiskunnan kykyyn tasapainottaa myös väestönkasvuaan.
Kapitalismi markkintalouksineen ei mielestäni sinällään kykene tätä ongelmaa ratkaisemaan äärimmilleen viedyn kilpailu- ja keinottelutaloutensa johdosta. Pikemminkin asia on päin vastoin. Jokin puskuri tähän nyt kuitenkin tarvitaan. Ja se on mielestäni tuo koko talouselämän läpikäyvä demokratisointi se tarvittava puskuri, jonka avulla ihmiskunta pääsee työn ja arvon jakamiseen ja lähemmäs tasa-arvoa ja itsensä hallintaa kokonaisuutena.
Tie tähän ei ole helppo, koska sen esteenä on myös ihmiskunnan eri kultuurisetkin tekijät. Mutta muuta kunnon keinoa en osaa sanoa. Osaatko itse?
Terveisin
Juhani Harjunharja
Comment by Juhani Harjunharja — June 21, 2010 @ 10:36 am
Ydinvoima ei ole minulle mikään erilliskysymys. Kyse on energiapolitiikan roolin ymmärtämisestä suuressa kokonaisuudessa, jossa Suomi on pieni, mutta meille tärkeä elinympäristö. Ellei täällä asioita hoideta kriisinkestävästi ja omatoimisesti, perii hukka. Vasemmistoliittolainen maailman ymmärtäminen on erittäin heikolla tolalla. Ekologismi on siitä hankala kaveri aatteellisena ohjenuorana, että se tahtoo sitkeästi tuottaa vain sen omiin perusdogmeihin sopivaa näkemystä, meni maailma miten tahansa. Nämä kasvisravintojutut ja ilmaston muutoksen torjunta puoluepäätöksin menevät niin kauas rationaalisesta ongelmanratkaisusta, että en sovi enää tuohon joukkoon.
Comment by ad — June 21, 2010 @ 12:03 pm
Kosti, kiitos linkeistä ja toivotuksista! Olen ollut Ilmastofoorumin jäsen alusta lähtien ja myös kirjoitellut jossain vaiheessa hyvinkin aktiivisesti muiden mukana. Vuosikokoukseen en jaksanut lähteä, kun kauas on pitkä matka.
Juhannusta sinulle ja tutuille!
Comment by ad — June 21, 2010 @ 12:09 pm
Komeasti perusteltu ero.
Comment by Ilkka Alava — June 21, 2010 @ 4:50 pm