Kari Arvola

Vasemmistoliitto piti viime viikonvaiheessa puoluekokouksen, jossa Paavo Arhinmäki valittiin ilman vastaehdokasta jatkamaan puoluejohtajana. Kokouksen ilmapiiri oli useimpien edustajien mukaan hyvä ja hauskaakin pidettiin. Näin ollen kokous täytti terapeuttisen ja edustajien yhteenkuuluvuutta vahvistavan tehtävänsä.

Kokous hyväksyi pitkähkön käsittelyn jälkeen poliittisen tavoiteohjelman tulevalle viisivuotiskaudelle. Ohjelma sisältää 215 suurempaa tai pienempää kotimaata ja maailmaa koskevaa vaatimusta. Päivänpolitiikan kannalta ehkä eniten huomiota on saanut vaatimus ydinvoimasta luopumisesta ja lupien epäämisestä uusille voimaloille. Vaatimukset perusturvan minimitason kohottamisesta ja minimipalkan käyttöön otosta kuuluvat vaatimusten kansanomaisimpaan kärkeen.

Vasemmistoliitto haluaa yhä voimakkaammin tunnustautua punavihreäksi puolueeksi. Mielellään käytetään luonnehdintaa vihreämpi kuin vihreät. Se on piikki varsinaisten vihreiden suuntaan, nämä kun istuvat hallituksessa tattien tanakuudella ja nielevät, vaikkakin äänekkäästi nuristen, ydinvoiman lisärakentamisen.

Ekologistinen vasemmisto

Puoluekokous siirtyi päätöksillään selkeästi ekologistisen ideologian kannattajaksi. Se tarkoittaa, että päätöksenteon pohjaksi hyväksytään mahdollisimman monissa kysymyksissä näkemys, joka perustuu Vasemmistoliiton tulkintaan ympäristöekologiasta.

Tuo tulkinta on asiasta riippuen lähtöisin esimerkiksi hiilivapaan maailman asianajajan Demos ry:n pajasta, luontoa edustavasta Luonnonsuojeluliitosta, Äiti Maata edustavista Maanystävistä, eräiden finanssipiirien rahoittamasta Greenpeacesta jne. On enemmän kuin avoin kysymys, mikä näiden maailman pelastamiseen keskittyvien yhdenasian liikkeiden “ekologiassa” on sopusoinnussa tieteellisen ekologian kanssa.

Ekologinen hyvinvointiyhteiskunta

Vasemmistoliitto pyrkii suurena visionaan toteuttamaan ekologisen hyvinvointiyhteiskunnan. Siinä talouskasvu lopetetaan, energian tuotanto ja käyttö on hiilestä vapaata ja ydinvoima hylätään. Toisaalta ohjelman 215 päävaatimusta ja toinen mokoma niistä johdettavia tukitehtäviä edellyttävät kansantaloudelta suuria panostuksia ja mittavaa kansakunnan vaurauden kasvua.

Tehdyn linjauksen perusteella onkin vaikea ymmärtää, miten Vasemmistoliiton ekologinen hyvinvointiyhteiskunta voisi toteutua. Tätä puolueen tavoiteohjelman laatijat eivät ilmeisesti ole tulleet ajatelleeksi. Näyttää myös siltä, että puoluekentän edustajilta on kokonaisuus kadonnut silmistä ohjelmallisen vaatimusvyörytyksen keskellä.

Myyttien politiikkaan?

Ideologis-poliittiset päätökset ja niiden perustelut eivät aina ole malliesimerkki järkiperäisestä ajattelusta. Kohtuullinenkin rationalismi sulkisi mielellään pois mahdottomat tai epärealistiset tavoitteet ja pyrkisi argumentoinnissaan johdonmukaisuuteen.

Ekologismi on ideologisena ajatusrakennelmana kokoelma uskomuksia ja myyttejä. Niiden yhteinen nimittäjä on pelko maailmanlopusta. Maailmanloppu on ekologistisen käsityksen mukaan vältettävissä, kun ryhdytään elämään säästeliäästi ja luonnon ehdoilla. Kuinka monen leipä ja elämä maapallolla tällä ohjeistuksella olisi turvattavissa, on sitten jo aivan toinen kysymys.

Viimeistään eduskuntavaalit tulevat osoittamaan, millaisen luottamuksen Vasemmistoliitto ekologistisella linjauksellaan tulee saavuttamaan.