Ilmaston ystävät ydinvoiman äärellä
Vieraskolumni
Kai Toikin
Eduskunnan ydinvoimapäätöksen saatekeskustelu on osoittanut, että ilmastolla on Suomessa paljon ystäviä. Sekä ydinvoiman puolustajat, että sen vastustajat vetoavat perusteluissaan siihen, että juuri heidän edustamallaan linjauksella ilmastoa suojellaan parhaiten.
Taustalla on EU:n omaksuma käsitys, jonka mukaan maapalloa uhkaa ilmastokatastrofi. Sen torjumiseksi unioni on tehnyt jäsenvaltioita sitovan ilmastoon kytketyn energiapoliittisen linjauksen. Tämän ydin on hiilidioksidin eli kaikessa palamisessa syntyvän luonnonkaasun vähentäminen rajuilla leikkauksilla, maksoi mitä maksoi.
Kriittiselle tarkastelijalle on selvää, ettei EU:n perimmäinen huoli ole säätelyn ulkopuolelle fysikaalisista syistä jäävä sääsuhteiden järjestelmä, vaan johtavien jäsenmaiden taloudellinen kilpailukyky. Vuonna 2006 julkistettu Sir Nicholas Sternin raportti tarjosi perustelun uudelle strategialle. Sen puitteissa EU ryhtyi ajamaan ilmaston pelastamista eli läntisten teollisuusmaiden taloudellisen kilpailuaseman parantamista.
EU:n strategit arvioivat, että maanosalla olisi ylivoimainen osaaminen ympäristöteknologiassa. Jos kansainväliset sopimukset saadaan sellaisiksi, että ”ilmaston suojelu” nousee ykkösasiaksi, olisi EU ilmastonsuojeluteknologian globaali ykkönen, konsultti, myyjä ja valvoja. Näin kulkee ajatus komissaarien ja heidän paikallisten käskynhaltijoidensa toimistoissa.