Kari Arvola

Vieraskolumni

Kai Toikin

Eduskunnan ydinvoimapäätöksen saatekeskustelu on osoittanut, että ilmastolla on Suomessa paljon ystäviä. Sekä ydinvoiman puolustajat, että sen vastustajat vetoavat perusteluissaan siihen, että juuri heidän edustamallaan linjauksella ilmastoa suojellaan parhaiten.

Taustalla on EU:n omaksuma käsitys, jonka mukaan maapalloa uhkaa ilmastokatastrofi. Sen torjumiseksi unioni on tehnyt jäsenvaltioita sitovan ilmastoon kytketyn energiapoliittisen linjauksen. Tämän ydin on hiilidioksidin eli kaikessa palamisessa syntyvän luonnonkaasun vähentäminen rajuilla leikkauksilla, maksoi mitä maksoi.

Kriittiselle tarkastelijalle on selvää, ettei EU:n perimmäinen huoli ole säätelyn ulkopuolelle fysikaalisista syistä jäävä sääsuhteiden järjestelmä, vaan johtavien jäsenmaiden taloudellinen kilpailukyky. Vuonna 2006 julkistettu Sir Nicholas Sternin raportti tarjosi perustelun uudelle strategialle. Sen puitteissa EU ryhtyi ajamaan ilmaston pelastamista eli läntisten teollisuusmaiden taloudellisen kilpailuaseman parantamista.

EU:n strategit arvioivat, että maanosalla olisi ylivoimainen osaaminen ympäristöteknologiassa. Jos kansainväliset sopimukset saadaan sellaisiksi, että ”ilmaston suojelu” nousee ykkösasiaksi, olisi EU ilmastonsuojeluteknologian globaali ykkönen, konsultti, myyjä ja valvoja. Näin kulkee ajatus komissaarien ja heidän paikallisten käskynhaltijoidensa toimistoissa.

Lue lisää täältä.

Vasemmistoliitto piti viime viikonvaiheessa puoluekokouksen, jossa Paavo Arhinmäki valittiin ilman vastaehdokasta jatkamaan puoluejohtajana. Kokouksen ilmapiiri oli useimpien edustajien mukaan hyvä ja hauskaakin pidettiin. Näin ollen kokous täytti terapeuttisen ja edustajien yhteenkuuluvuutta vahvistavan tehtävänsä.

Kokous hyväksyi pitkähkön käsittelyn jälkeen poliittisen tavoiteohjelman tulevalle viisivuotiskaudelle. Ohjelma sisältää 215 suurempaa tai pienempää kotimaata ja maailmaa koskevaa vaatimusta. Päivänpolitiikan kannalta ehkä eniten huomiota on saanut vaatimus ydinvoimasta luopumisesta ja lupien epäämisestä uusille voimaloille. Vaatimukset perusturvan minimitason kohottamisesta ja minimipalkan käyttöön otosta kuuluvat vaatimusten kansanomaisimpaan kärkeen.

Vasemmistoliitto haluaa yhä voimakkaammin tunnustautua punavihreäksi puolueeksi. Mielellään käytetään luonnehdintaa vihreämpi kuin vihreät. Se on piikki varsinaisten vihreiden suuntaan, nämä kun istuvat hallituksessa tattien tanakuudella ja nielevät, vaikkakin äänekkäästi nuristen, ydinvoiman lisärakentamisen.

Ekologistinen vasemmisto

Puoluekokous siirtyi päätöksillään selkeästi ekologistisen ideologian kannattajaksi. Se tarkoittaa, että päätöksenteon pohjaksi hyväksytään mahdollisimman monissa kysymyksissä näkemys, joka perustuu Vasemmistoliiton tulkintaan ympäristöekologiasta.

Tuo tulkinta on asiasta riippuen lähtöisin esimerkiksi hiilivapaan maailman asianajajan Demos ry:n pajasta, luontoa edustavasta Luonnonsuojeluliitosta, Äiti Maata edustavista Maanystävistä, eräiden finanssipiirien rahoittamasta Greenpeacesta jne. On enemmän kuin avoin kysymys, mikä näiden maailman pelastamiseen keskittyvien yhdenasian liikkeiden “ekologiassa” on sopusoinnussa tieteellisen ekologian kanssa.

Ekologinen hyvinvointiyhteiskunta

Vasemmistoliitto pyrkii suurena visionaan toteuttamaan ekologisen hyvinvointiyhteiskunnan. Siinä talouskasvu lopetetaan, energian tuotanto ja käyttö on hiilestä vapaata ja ydinvoima hylätään. Toisaalta ohjelman 215 päävaatimusta ja toinen mokoma niistä johdettavia tukitehtäviä edellyttävät kansantaloudelta suuria panostuksia ja mittavaa kansakunnan vaurauden kasvua.

Tehdyn linjauksen perusteella onkin vaikea ymmärtää, miten Vasemmistoliiton ekologinen hyvinvointiyhteiskunta voisi toteutua. Tätä puolueen tavoiteohjelman laatijat eivät ilmeisesti ole tulleet ajatelleeksi. Näyttää myös siltä, että puoluekentän edustajilta on kokonaisuus kadonnut silmistä ohjelmallisen vaatimusvyörytyksen keskellä.

Myyttien politiikkaan?

Ideologis-poliittiset päätökset ja niiden perustelut eivät aina ole malliesimerkki järkiperäisestä ajattelusta. Kohtuullinenkin rationalismi sulkisi mielellään pois mahdottomat tai epärealistiset tavoitteet ja pyrkisi argumentoinnissaan johdonmukaisuuteen.

Ekologismi on ideologisena ajatusrakennelmana kokoelma uskomuksia ja myyttejä. Niiden yhteinen nimittäjä on pelko maailmanlopusta. Maailmanloppu on ekologistisen käsityksen mukaan vältettävissä, kun ryhdytään elämään säästeliäästi ja luonnon ehdoilla. Kuinka monen leipä ja elämä maapallolla tällä ohjeistuksella olisi turvattavissa, on sitten jo aivan toinen kysymys.

Viimeistään eduskuntavaalit tulevat osoittamaan, millaisen luottamuksen Vasemmistoliitto ekologistisella linjauksellaan tulee saavuttamaan.

Pohjoisten jäiden pitäisi vähentyä vauhdilla. Minimivuosi oli 2007.

Kehitystä voi seurata tällä sivustolla.

EU:n huhtikuussa 2010 hyväksymä direktiivi kieltää perinteisen lämmityksen omakotitaloissa vuoden 2020 jälkeen. Näin EU haluaa edetä hiilivetyjen energiakäyttöä karsastavalla linjallaan. EU-parlamentin päätöksen taustalla on luonnollisesti ilmaston muutosten estäminen.

Direktiivi ajaa sisään myös uuden käsitteen, lähes-nollaenergia (nearly zero-energy) rakennus säätelydirektiivissään. Keskusvallan yksityiskohtaiset ukaasit löytyvät täältä.

Vasemmistoliitto on puoluekokouksessaan 18.-20.6.2010 hyväksynyt ekologismin ideologiakseen. Ratkaisu on johdonmukainen päätepiste jo vuosia käynnissä olleelle kehitykselle puolueessa. Kun sosialismi ei ole liikkeelle ajankohtainen aate, sen pitää tilalle saada jokin toinen uskomusjärjestelmä, jonka mukaan puolue kertoo Suomen kansalle toimintaansa ohjastavansa. Lainatavarana sellaiseksi hankitaan vihreään ideologiaan keskeisesti liittyvä ekologismi. Tämän eleen tärkein kohderyhmä on vähäisen elämänkokemuksen omaava nuoriso, josta toivotaan puolueen kannatukselle pelastajaa.

Sosialismi oli utopiana yhteiskunnallinen aaterakennelma. Ekologismin näkökulmasta ihmisyhteiskunta on luonnolle haittatekijä, jota sen vuoksi tulee säädellä. Ajatus voisi olla ymmärrettävissä, ellei siihen sisältyisi ilmastoon ja sitä kautta energian käyttöön ja rooliin kytkettyä ideologis-poliittista dogmatiikkaa. Ekologismi uskoo, että ihmisen teollinen toiminta vaikuttaa ilmaston muuttumiseen siten, että elämä muuttuu maapallolla mahdottomaksi. Siksi teollisuus ja etenkin fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee kutistaa minimiinsä, jotta haitalliseksi uskottu hiilidioksidi ilmassa vähenee. Kuvitellaan, että näin saavutetaan optimaaliset sääolot kaikkialla maailmassa.

Jokainen ihminen tajuaa tai ainakin pitäisi tajuta arkijärjellään, ettei näin ole asia. Ihmiskunnan osuus hiilidioksidipäästöistä on vain 3-4 prosenttia. Teollisena aikana pitoisuus on lisääntynyt noin kolmanneksella ja kasvu jatkuu tasaisena Kioto-sopimuksesta ja päästökaupasta huolimatta. Sääolosuhteet ovat luonteeltaan dynaamisia. Ne ovat vaihdelleet kautta aikojen merkittävästi ja toisinaan myös nopeasti. Aina sääolosuhteet ovat olleet ihmisen kannalta tärkeitä ja pakottaneet usein siirtymään sellaisille seuduille, jolla säät ovat suopeampia. Sopeutuminen onkin se periaate, jonka mukaan sääolosuhteiden muutoksiin reagoi rationaalisesti ajatteleva ihminen.

Meidän aikanamme ongelmaksi eivät ole muodostuneet sääolosuhteet, vaan se valtava ja kasvava ihmismassa, joka etsii toimeentuloansa yleensä seuduilla, jotka ovat sääolojen ääri-ilmiöiden vuoksi vaarallisia. Niitä ovat esimerkiksi merten ja jokien rannikot ja alavat suistomaat jokilaaksoineen. Vasemmistoliitto ei väestöongelmaan ota mitään kantaa. Väestöongelma olisi kuitenkin periaatteessa ihmiskunnan itsensä ohjattavissa. Sääolosuhteita ihmiskunta ei pysty haluamallaan tavalla säätelemään milloinkaan, onneksi, voisi sanoa.

Pitää todeta vielä painokkaammin: Ellei väestöongelmaa saada kansainvälisin toimenpitein hallintaan, kaikki pyrkimykset elämän jatkamiselle maapallolla tulevat epäonnistumaan. Ratkaisuilla olisi jo kiire, sillä yli kymmenen miljardin väestön elämä maapallolla muuttuu vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.

Kukin ihminen saa uskoa mihin haluaa, kunhan ei kohtuuttomasti haittaa toisten elinehtoja. Ekologistisen perusajatuksen vuoksi omaksuttu “hiilivapaan” yhteiskunnan tavoite on kuitenkin sellainen poliittinen linjaus, joka pitää sisällään yhteiskunnan aineellisen, tuotannollis-taloudellisen perustan romuttamisen. Miten entinen vasemmistolainen työväenpuolue voi sellaiselle linjalle lähteä?

Ihmiskunta tarvitsee lisääntyvässä määrin energiaa ja aineellista kasvua. Ongelmana ei tulevina vuosikymmeninä ole hiilidioksidin synty erilaisissa energeettisissä prosesseissa, vaan energian riittämättömyys. Maapallon kasvava väestö tarvitsee elämässään myös fossiilisia polttoaineita, niin kauan kuin niitä riittää.

Tätä kehitystä Vasemmistoliitto yrittää ekologistisella valinnallaan ja politiikallaan rajoittaa. Linjaus tuottaa loogisesti myös omassa maassa sellaisia energia- ja elinkeinopoliittisia kannanottoja, jota kansakunnan tulevaisuuden kannalta ovat haitallisia, jopa suoraan vahingollisia.

Suomi on suurten haasteiden edessä. Tämä maa tarvitsee vankan energiaperustan sekä tuotannollista toimintaa, joka myös tulevaisuudessa voi toimia elinolojen perusstruktuurina kansalaisille. Vain luja tieteellis-tekninen ja taloudellinen perusta voi tuottaa kiristyvän kilpailun maailmassa ne arvot ja hyödykkeet, joiden varassa yhteiskunta elää ja kehittyy.

On totta, että palveluelinkeinot ja immateriaalitalous kasvavat samanaikaisesti, kun aineellisen tuotannon ja materiaalisten tuotantoprosessien merkitys näennäisesti vähenee. Tästä on tehty väärä johtopäätös jos luullaan, että aineellinen tuotanto on tarpeetonta tai jopa vaarallista. Asia on aivan toisin.

Sillä hetkellä, kun aineellinen, uusia arvoja luova toiminta loppuu, pysähtyy myös ulkomaankauppa ja jokainen immateriaalitalouden konsulttisopimus sanotaan irti. Yhteiskunta seisoo ja kaatuu yhä edelleen aineellisella perustalla. Sen kehittyminen ja kasvu on edellytys kaikille muille yhteiskunnan toiminnoille.

Vasemmistoliitto on valintansa tehnyt. Koska edustajakokous on hyväksynyt ekologistisen linjauksen entisen vasemmistolaisen työväenpuolueen johtoaatteeksi, ilmoitan eroavani puolueesta.

Kari Arvola

Mari Kiviniemen ja Timo Laanisen nousu Keskustan johtoon oli puolueen kannalta ilmeisen välttämätön uudistus kaiken sen pelailun jälkeen, josta entinen maaseutu- ja maatalousväestön edustaja on viime vuosina tullut tunnetuksi. Samalla puolue henkilöratkaisullaan jättää lisää ilmatilaa perussuomalaisille, jotka muodostavat selvimmin kanavan “unohdetun kansan” protestille.

Mari Kiviniemi on poliittiselta profiililtaan nainen ilman ominaisuuksia. Ilmeisen pätevä hän on pyörittämään hallinnan teknologiaksi yhä selvemmin muuntuvaa politiikan päätöskoneistoa urbaanissa vuorovaikutus- ja mediaympäristössä. Timo Laaniselle kokeneena järjestöteknikkona tulee vastuu konservatiivisemman kenttäväen pitämisestä mukana siinä politiikan virrassa, jota Keskusta ei yksin enää pysty uomaamaan.

Henkillövalinnat ovat selkeä viesti Keskustan muutosta kaupunkiin. Jalasmökkien aika on taaksejäänyttä elämää. Puolue on vuosia jälkijunassa, kuten kannatusluvutkin osaltaan osoittavat. Mutta riittääkö facelift kuntosalikuureineenkaan muuttamaan kannatuskehityksen suuntaa? Lähikuukaudet näyttävät, pystyykö Keskusta esittämään omat talkoonsa kokoomuslaiselle haastajalleen ja jos pystyy, niin mikä on niiden sanoma eduskuntavaalien edellä.

Kreikka-ratkaisu osoitti, että Keskusta ei ainakaan pääministeripuolueena kykene kannattajiensa tuntemuksia politiikan päätöksiksi muuttamaan. Tärkeimmäksi päätösperusteeksi nousee yhä useammin ns. maan etu, joka tarkoittaa poliittisen luokan sekä EU:n komission ja komissaarien etua. Tämäkin osaltaan antaa virikkeitä perussuomalaisten kannatukselle, joka Soinin Brysselin-matkan alkuvaiheessa poikkesi hetkeksi alakertaan, mutta näyttää nousevan kymmenen prosentin tuntumaan, vihreiden ja vasemmistoliiton kammotukseksi.

Oma lukunsa tässä yhteydessä on sosialidemokraattien tulevaisuus. Heinäluomalainen ryhtiliike on laajalti tulkittu taktiseksi takinkäännöksi, ei niinkään oikeaksi oppositioasenteeksi. Sellaiseksi jäädessään sillä ei suurta menestystä tultaisi niittämään. Jos takana kuitenkin olisi harvinaista uudelleen arviointia Suomen tilasta EU-yhteydessään, niin virta perussuomalaisiin voisi tältä osin olla tukittavissa ja tasavertainen kilpailu Keskustan kanssa mahdollinen.

Vasemmistoliitosta ei ole suureksi puolueeksi. Sen yritys muuttaa muiden kuormasta putoavat kannatusmurut oman ay-kannatuksensa tukikolonnaksi ei pitkälle politiikassa kanna. Vihreiden poliittinen potentiaali lienee lähes täysin ammennettu.

Keskustan valinnat ovat poliittinen haaste puolueelle itselleen, mutta samalla todiste politiikan agendan 90-luvun alusta saakka todettavasta, peruuttamattomattoman tuntuisesta muutoksesta. Politiikalla ei ole aatteellista tai poliittista ydinsanomaa, se on juuri sitä miltä se näyttää. Väline sinänsä on viesti.

Olemme näillä sivuilla esittäneet epäilyjä ns. sikaflunssan luonteesta ja WHO:n toiminnasta sekä aikaisemman lintuinfluenssan, että sikainfluenssan torjunnan yhteydessä.

Sikainfluenssa julistettiin pikavauhtia maailmanlaajuiseksi pandemiaksi vuosi sitten kesäkuussa. Flunssaa riennettiin Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksesta torjumaan rokotuksin, joihin eri valtiot sijoittivat miljardeja veronmaksajien varoja.

Euronews on viimeisten tuntien aikana kertonut, että WHO:n suositukset vuonna 2004 laatineet kolme tutkijaa ovat samanaikaisesti nauttineet palkkaa myös suurilta lääkekonserneilta GlaxoSmithKline ja Roche. Molemmat konsernit ovat tehneet valtavasti rahaa Relenza ja Tamiflu -valmisteilla sekä nimiflunssien ympärillä pyöritetystä paniikista.

Yhteyden ovat uusissa selvityksissä kaivaneet esille englantilaiset journalistit. Asiasta on uutisten mukaan kertonut British Medical Journal.

P.S. Kyllähän sikaflunssa on vakavasti otettava sairaus, kuten myös nimettomänä pysyneet influenssat. Sikaflunssaan tiedetään menehtyneen noin 18 000 ihmisen. Samanaikaisesti nimettömiin flunssiin on kuollut maailmassa satoja tuhansia ihmisiä.

Tässä blogissa on kirjoitettu suhteellisen perusteellisesti ilmastonmuutoshysteriaan liittyvästä merenpinnan noususta.

Eräs asiaan liittyvä uskomus kuuluu, että kokonaiset saariryhmät Intian valtamerellä ja Tyynellä valtamerellä olisivat hukkumassa merenpinnan nousun vuoksi. Erityisesti on julkisuudessa viihtynyt Malediivien presidentti, joka ilmastokatastrofin avulla pyrkii yhtäaikaa lisäämään saarivaltionsa turismin tuloja ja saamaan rahaa teollisuusmailta niiden aiheuttamaksi väitetyn ilmastonmuutoksen perusteella.

Uusi tutkimus osoittaa sen, mitä virallista ilmastokatastrofiajattelua kritisoineet ovat vuosikausia yrittäneet kertoa: Ei ole perää. On tapahtunut jopa päin vastoin. Suuri osa atollisaarista kasvaa, ei uppoa. Mm. Tyynenmeren Tuvalun eräät saaret ovat saaneet uutta alaa jopa 30 prosenttia. Asiaan on aikaisempien tutkimusten lisäksi saatu uutta valaistusta vertailemalla vanhoja ilmakuvia uusiin satelliittikuvauksiin. Tutkittujen 27 saaren tilanne ei tietenkään ole koko totuus, mutta tutkijoitten kuvaama prosessi on uskottava ja kuvavertailu luotettava.

Kuudenkymmenen vuoden aikana merenpinnan kerrotaan kohonneen tutkitulla alueella 120 millimetriä eli noin kaksi millimetriä vuodessa. Samanaikaisesti kuitenkin korallien muodostamaa uusi maa-aines on lisääntynyt, ja se näyttää riittävän hyvin kompensoimaan myös alavilla saarilla merenpinnan vuosisatoja jatkuneen tasaisen kohoamisen vaikutuksen.

Mitähän Malediivien suojeluun aktiivisesti osallistuva presidenttimme tästä uutisesta arvelee?

Winwind on aloittanut yt-neuvottelut Suomessa.

Ilmatieteen laitos kokeili muutaman vuoden ajan pitkäaikaisia sääennusteita povaillen milloin lämmintä, milloin sateista tai kylmää kesää tai talvea. Huono menestys pakotti luopumaan puuhasta.

Myös Ilmatieteen laitoksen yhteistyökumppani MetOffice Englannissa on ennustellut tulevien vuodenaikojen kulkua ja yleensä kertonut, että edessä on poikkeuksellisen lämmin talvi, yhtä huonolla menestyksellä.

Amerikkalainen NOAA pitää esillä jatkuvaa pitkäaikaisennustetta. Sen mukaan alkanut kesä olisi Euroopassa viileä ja talvesta tulisi kylmä. Onko tämäkin vain pelkää povailua, voi itse kukin todeta ja seurata ennusteen toteutumista täältä.

Jälkikirjoitus 8.6.10

Linkissä oleva sivusto päivittyy automaattisesti, joten siitä voi seurata myös ennusteen muuttumista. Jo tämän jutun kirjoittamisen jälkeen ennuste on muuttunut siten, että Pohjois-Euroopan kesästä tulee keväämmällä ennakoitua lämpimämpi. Ehkä NOAAn ekspertit ovat vilkaisseet ulos ikkunasta?