Takaisin tittelisivulle
Lämmin kylmä vuosi 2008
Vuosi 2008 tulee jäämään ilmatieteen tilastoihin kylmänä vuotena. Tämä siitä huolimatta, että joukkotiedotus laidasta laitaan on pitänyt esillä pohjoisten jäiden ennätyksellistä sulamista ja poikkeuksellista lämpenemistä. Globaalia lämpenemistä korosti myös vuoden 2008 sääolojen kehitystä summannut Maailman meteorologisen järjestön WMO:n uutinen .Totta on, että pitkällä vertailujaksolla ilmakehän alimmaisten kerrosten lämpötila on kohonnut. Suhteellisen yksimielisiä ollaan siitä, että viimeisten sadan vuoden aikana globaali lämpötilan nousu on ollut noin 0,7 astetta. Tämän keskiarvon sisään mahtuu suuria alueellisia eroja.
Lämpenemistä lähes hysteerisesti painottava joukkotiedotus jättää kuitenkin huomiotta kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtuneen konkreettisen kehityksen lämpötiloissa. Aikaisemmin tällä sivustolla on viitattu 2000-luvun lämpöpysäkkiin. Kun tätä kirjoitettaessa käytettävissä on jo vuoden 2008 joulukuuta koskevat mittaustiedot, yleiskuva on selvä: Vuosi 2008 oli globaalisti katsoen vuosikymmenen kylmin. Asiaa havainnollistaa seuraava kaavio:
Kaavio
esittää Englannin ilmatieteen laitoksen maa-asemien perusteella
laatiman lämpötilakäyrän (punainen) sekä satelliittimittaukseen
perustuvan UAH MSU -käyrän. Perinteiseen tapaan Hadleyn lämpömittaus
liikkuu runsaan asteen kymmenyksen satelliittimittauksen osoittamaa
korkeammalla. Viiesti on silti sama: globaalisti katsoen lämpötila on
laskenut aina vuodesta 2002 lähtien, ei noussut. Kaaviossa on vihreällä
merkitty hiilidioksidin suhteellisen tasainen muutoskäyrä asteikolla,
jonka vaihteluväli kaaviossa on 365-390 ppm eli 0,0365 - 0,0390
pitoisuusprosenttia.
Kahden kilpailevan satellittimittausjärjestelmän tulosten vertailu esitetään allaolevassa kaaviossa. Grafiikka kattaa koko satelliittimittausjärjestelmän historian eli nyt jo 30 vuotta. Systeemien tuloksessa on hienoisia eroja, mutta pääsuunta on sama. Kaavion perusteella voidaan tehdä karkea arvio, jonka mukaan lämpenemiskehitys vuosina 1978 - 1996 oli käytännössä nolla. Vuosien 1997-1998 lämpöpiikki syntyi El Ninona tunnetun ilmiön myötä. Silloin valtameriin varastoinut lämpö kohosi lähinnä vesihöyrynä ilmakehään seillä seurauksella, että ilman lämpötila kohosi keskimääin 0,25 astetta. Tällä tasolla se pysyi El Nino -heilahtelun jälkeen 2000-luvulla aina vuoteen 2007 asti. Silloin lämpötila kääntyi laskuun. Laskevaa kehitystrendiä elämme yhä edelleen. Onko nyt menossa 70- ja 80-luvuilla maapallon lämpösysteemiin kerääntyneen energian poistuminen ilmakehästä ja miten kauan nykyinen viileneminen jatkuu, sitä ei kukaan tiedä.
Tilanne ja lämpötilan muutokset satellittimittauksen aikakaudella näkyy myös R.Spencerin päivittämänä joulukuun 2008 tilanne mukaan luettuna:
Kaavio näyttää, että kokonaisjään määrässä on tapahtunut jatkuvaa vaihtelua kuitenkin siten, että vuoden 2003 jälkeen on todettavissa selvä jäiden globaali väheneminen. Samanaikaisesti nähdään, että jään määrä alkoi lisääntyä vuoden 2007 lopulla siten, että se vuoden 2008 lopussa oli suunnilleen 30 vuoden keskiarvoa vastaavalla tasolla. Muutos johtuu sekä etelänapa-alueen jäämassan lisääntymisestä, että pohjoisten jäiden kasvusta. Pohjoisten jäiden muutos näkyy tässä kaaviossa:
Kaavio on peräisin aikaisemminkin käytetyltä sivustolta http://arctic.atmos.uiuc.edu/cryosphere/. Se osoittaa, että pohjoisten jäiden väheneminen voimistui nopeasti 1990-luvun jälkipuoliskolla. Samoin ilmenee, että vuoden 2007 notkon jälkeen jäänmuodostus on lisääntynyt.
Nopeaa jäiden vähenemistä ei voida selittää globaalin lämpötilan hienoisella nousulla. Kyse on samasta ilmiöstä, jonka ansiosta koko Länsi-Euroopassa, Suomi mukaan lukien, on voitu muutaman talven aikana nauttia voimakkaista ja lämpimistä lounais- ja länsivirtauksista.
Vain suuri ja alueellisesti "oikein" liikkuva lämmin ilmamassa yhdistettynä lämpimien vesimassojen liikkeesseen voi saada aikaan todetun kaltaista sulamista. Vastaavasta maapallon lämpötalouden ilmiöstä on kysymys myös nopeassa ja laajassa kylmenemisessä, josta olemme vuosina 2007 ja 2008 saaneet nauttia. Nyt ei ole globaalisti lämmennyt, on viilentynyt.
Lämpötilojen jakautuminen pohjoisella pallonpuoliskolla näkyy havainnollisesti allaolevasta kuvasta:
Kuvan mittaustiedot ovat päivältä 9.1.2009. Mittaushetkellä Länsi-Eurooppaa piinannut kylmä on jo hellittämässä, mutta yhä vielä koko pohjoisella pallonpuoliskolla on erittäin kylmää. Tilanne on yllättänyt monet jatkuvaan lämpenemiseen uskoneet ja synnyttänyt suuria otsikoita kautta maailman. Ilmatokatastrofiin ideologisesti uskovien tunnuslause kuuluu kuten aina ennenkin: Kun kylmenee, niin lämpenee.
Kriittisesti ilmaston ja säätilojen liikkeitä tarkkaileva henkilö joutuu toteamaan, että kovin heikko on tieteen kyky ennakoida tulevaa ja ymmärtää kehityksen syitä.
Asiasta kirjoittaa myös Roger Pielke Sr. yleisemminkin kiinnostavalla blogisivustollaan. Suosittelen luettavaksi.
Huomautus: Useat kaaviot on linkitetty jatkuvasti päivittyville sivuille. Siksi teksti ei aina vastaa kuvan sisältöä, vaan kertoo kirjoitushetkellä
vallinneesta tilanteesta. En ole kuvia muuttanut, koska ajantasainen tieto on tarpeen.
Kahden kilpailevan satellittimittausjärjestelmän tulosten vertailu esitetään allaolevassa kaaviossa. Grafiikka kattaa koko satelliittimittausjärjestelmän historian eli nyt jo 30 vuotta. Systeemien tuloksessa on hienoisia eroja, mutta pääsuunta on sama. Kaavion perusteella voidaan tehdä karkea arvio, jonka mukaan lämpenemiskehitys vuosina 1978 - 1996 oli käytännössä nolla. Vuosien 1997-1998 lämpöpiikki syntyi El Ninona tunnetun ilmiön myötä. Silloin valtameriin varastoinut lämpö kohosi lähinnä vesihöyrynä ilmakehään seillä seurauksella, että ilman lämpötila kohosi keskimääin 0,25 astetta. Tällä tasolla se pysyi El Nino -heilahtelun jälkeen 2000-luvulla aina vuoteen 2007 asti. Silloin lämpötila kääntyi laskuun. Laskevaa kehitystrendiä elämme yhä edelleen. Onko nyt menossa 70- ja 80-luvuilla maapallon lämpösysteemiin kerääntyneen energian poistuminen ilmakehästä ja miten kauan nykyinen viileneminen jatkuu, sitä ei kukaan tiedä.
Tilanne ja lämpötilan muutokset satellittimittauksen aikakaudella näkyy myös R.Spencerin päivittämänä joulukuun 2008 tilanne mukaan luettuna:
Samaan aikaan jäätiköillä
Yleisen lämpenemisen ohella joukkotiedotus on pitänyt esillä ennätyksellistä ja kaikki ennusteet ylittävää jäätiköiden sulamista. Jäätiköiden sulaminen on keskeinen ilmastonmuutos-apokalypsiin liitetty tunnuskuva. Globaali jäätilanne on kehittynyt allaolevan kaavion mukaan:Kaavio näyttää, että kokonaisjään määrässä on tapahtunut jatkuvaa vaihtelua kuitenkin siten, että vuoden 2003 jälkeen on todettavissa selvä jäiden globaali väheneminen. Samanaikaisesti nähdään, että jään määrä alkoi lisääntyä vuoden 2007 lopulla siten, että se vuoden 2008 lopussa oli suunnilleen 30 vuoden keskiarvoa vastaavalla tasolla. Muutos johtuu sekä etelänapa-alueen jäämassan lisääntymisestä, että pohjoisten jäiden kasvusta. Pohjoisten jäiden muutos näkyy tässä kaaviossa:
Kaavio on peräisin aikaisemminkin käytetyltä sivustolta http://arctic.atmos.uiuc.edu/cryosphere/. Se osoittaa, että pohjoisten jäiden väheneminen voimistui nopeasti 1990-luvun jälkipuoliskolla. Samoin ilmenee, että vuoden 2007 notkon jälkeen jäänmuodostus on lisääntynyt.
Nopeaa jäiden vähenemistä ei voida selittää globaalin lämpötilan hienoisella nousulla. Kyse on samasta ilmiöstä, jonka ansiosta koko Länsi-Euroopassa, Suomi mukaan lukien, on voitu muutaman talven aikana nauttia voimakkaista ja lämpimistä lounais- ja länsivirtauksista.
Vain suuri ja alueellisesti "oikein" liikkuva lämmin ilmamassa yhdistettynä lämpimien vesimassojen liikkeesseen voi saada aikaan todetun kaltaista sulamista. Vastaavasta maapallon lämpötalouden ilmiöstä on kysymys myös nopeassa ja laajassa kylmenemisessä, josta olemme vuosina 2007 ja 2008 saaneet nauttia. Nyt ei ole globaalisti lämmennyt, on viilentynyt.
Lämpötilojen jakautuminen pohjoisella pallonpuoliskolla näkyy havainnollisesti allaolevasta kuvasta:
Kuvan mittaustiedot ovat päivältä 9.1.2009. Mittaushetkellä Länsi-Eurooppaa piinannut kylmä on jo hellittämässä, mutta yhä vielä koko pohjoisella pallonpuoliskolla on erittäin kylmää. Tilanne on yllättänyt monet jatkuvaan lämpenemiseen uskoneet ja synnyttänyt suuria otsikoita kautta maailman. Ilmatokatastrofiin ideologisesti uskovien tunnuslause kuuluu kuten aina ennenkin: Kun kylmenee, niin lämpenee.
Kriittisesti ilmaston ja säätilojen liikkeitä tarkkaileva henkilö joutuu toteamaan, että kovin heikko on tieteen kyky ennakoida tulevaa ja ymmärtää kehityksen syitä.
Asiasta kirjoittaa myös Roger Pielke Sr. yleisemminkin kiinnostavalla blogisivustollaan. Suosittelen luettavaksi.
Huomautus: Useat kaaviot on linkitetty jatkuvasti päivittyville sivuille. Siksi teksti ei aina vastaa kuvan sisältöä, vaan kertoo kirjoitushetkellä
vallinneesta tilanteesta. En ole kuvia muuttanut, koska ajantasainen tieto on tarpeen.